Nyt on syksy, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka kuinka on lämmintä ja aurinkoista, ilmassa on jo syksyä. Maassa ja puussa alkaa olla keltaisia lehtiä päivä päivältä enemmän. Kohta kaikki lehdet ovat maassa eikä yhtäkään enää puussa.
Illat pimenevät ilta illalta aikaisemmin. Takkatulen valossa ja lämmössä voi odotella illan hämärtymistä ja valon katoamista.
Aamuhämärässäkin on jo tietynlaista taikaa. Ilma on raikas ja on hyvä hengittää. Eräänä aamuna kävelin Helsingissä Hakaniemestä Kruunuhakaan. Oli todellä mukava kävelyretki, vaikka läppäri painoikin kassissa. Viikolla on ollut monta hetkeä, jolloin olen valinnut bussin, metron tai ratikan tilalle kävelyn. Pieni sadekaan ei ole tahtia haitannut.
Hämeenlinnan reissukin sujui mukavasti sateesta huolimatta. VR sai junan pysymään suurin piirtein aikataulussa, eikä kävelymatka asemalta kohteeseen ollut liian pitkä. Olin varannut aikaakin riittävästi.
Lounaspaikkana Piparkakkutalo on erinomainen valinta. Vanha entistetty rakennus, jossa on vanhan ajan tunnelma. Ruoka on erittäin hyvää ja sitä on riittävästi. Suosittelen, jos satut osumaan Hämeelinnaan nälkäisenä.
Kolleega esitteli John Kotterin kirjaa Jäävuoremme sulaa. Kirja on kuvaus muutoksesta ja menestymisestä kaikissa olosuhteissa tai tuttavallisemmin pingviinit pinteessä. Pitää hankki tuo kirja ja tutustua tarkemmin.
Tiedä sitten, olemmeko pingviinejä vai mitä, mutta muutoksessa olemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti