Viikko hurahti huomaamatta.
Viime viikonloppuna keitimme ja pakastimme kaikki saamamme ravut, 29 kappaletta, odottamaan sopivaa hetkeä.
Sunnuntaina vietimme pikku miehen kaksivuotisjuhlaa. Vieraita oli paljon ja lahjoja tuli melkoisesti. Pikku miehellä riittää puuhaa moneksi päiväksi ennen kuin kaikki lahjat on läpikäyty. Juhlat olivat mukavat, kakku hyvää samoin kuin muutkin tarjoamiset.
Työviikko maanantaista perjantaihin meni hurjaa vaihtia, saimme paljon aikaan tähtäimessä tulevan viikon tapahtumat. Aikataulussa ollaan, mutta riskejä on näköpiirissä melkoisesti.
Tuleva viikko tuo vastauksen (toivottavasti) moneen kysymykseen - tai sitten ei.
Onneksi meillä on tosi hyvä porukka, jolla tätä työtä tehdään. Kaikki ovat erittäin ammattitaitoisia ja aikaansaavia. Keskustelu on tuloksellista ja henki hyvä. Enpä ole pitkään aikaan ollut mukana yhtä hyvässä työporukassa.
Tuleva kuukausi eli lokakuu tulee olemaan jännittävä. Jos kaikki menee suunnitellusti, syksystä jouluun mennään melkoista haipakkaa ja vuoden vaihteessa tapahtuu paljon. Jos ei mene, niin vuoden vaihteen sijaan puhutaan jostakin tammi- tai helmikuun yöstä.
Tällä viikolla tein kolme konttoripäivää ja kaksi etäpäivää, joista jälkimmäisen eli perjantain istuin luurit korvilla lync-palavereissa. Siinä vasta oivallinen väline: videolla näkee muut osallistujat, käsiteltävä materiaali näkyy tietokoneen näytöllä, jossa sitä voidaan yhdessä editoida, ääni kuuluu luureista. Työtä voi nyt tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Onneksi kuitenkin illat ja viikonloput ovat omaa aikaa, vaikka ajatukset pyörivätkin ensi viikon tapahtumissa, kokouksissa ja esittelyissä.
Pikku mies tulee huomenna yökylään, joten eiköhän nuo työjutut jää alitajuntaan. Pikku miehen kanssa pitää tehdä kaiken maailman juttuja ja elää jälleen lapsiperheen elämää.
Nyt juuri olo on väsynyt eikä varmaan tarvitse unta odotella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti