Rrr-rrr-rrr-rautalankaa ja kauniita simpukoita

Perjantaina haimme pikkumiehen meille kylään koko viikonlopuksi. Pikkumiehen isä oli jättänyt turvaistuimen kotiin ja lähtenyt laittamaan kesämökkiä kesäkuntoon. Turvaistuin piti laittaa selkä menosuuntaan, koska automme takapenkin turvavyöt olivat liian lyhyet. Nyt menee siis auto vaihtoon ja seuraavassa pitää olla riittävän pitkä turvavyö turvaistuimen kiinnittämiseen.

Pääsimme kuitenkin kaupan kautta meille ja laitoimme kalan uuniin ja perunat kiehumaan. Pikkumies katseli sillä aikaa Pikku Kakkosta televisiosta. Ruoka valmistui ja kylläpä pikkumies söi hyvin. Kun kysyin, minkälaista kala on, hän vastasi, että punaista. No, olihan se nieriä punertavaa. Ja hyvääkin se oli.

Ruuan jälkeen kuuntelimme uutta muumi-CD:tä, leikkimme vähän ja luimme jälleen kaikki kirjat kertaalleen läpi. Uni alkoi selvästi painaa pikkumiehen silmiä. Karjalanpiirakkaa ja päärynää iltapalaksi ja sitten katse keittiön kelloon, josta pikkumies katsoi, että nyt on nukkumaanmenoaika. Kello oli siis 20 minuuttia yli kahdeksan. Iltatoimet sujuivat hyvin. Nukkumahuoneen seinästä piti kuitenkin ottaa Ankka-taulu alas, sillä se oli Nokkelo (Pikku Kakkosen hahmo), joka oli pelottava. Ennen yhdeäksää hän nukkui jo.

Yö meni tosi hyvin, pikkumies heräsi vain kerran yön aikana, kysyi jotakin, johon vastasin. Hän totesi joo ja kävi uudelleen nukkumaan. Varttia vaille yhdeksän menin huoneeseen ja pikkumies oli kai juuri herännyt.

Aamiaiseksi maistui aikuisten kaurapuuro (ei siis vauvojen), paistettu kananmuna ja nakki. Touhusimme sisällä kaikenlaista. Ukki valmisteli ruokia, makaronilaatikkoa sekä poronlihakeittoa. Lähdimme käymään puutarhakaupassa ostamassa multaa. Menin pikkumiehen kanssa rattailla ja ukki ajoi ruokakaupan kautta autolla. Autolla siksi, että multasäkkejä on hieman hankala kuljettaa rattaissa.

Laittelimme hieman pihahommia, gladioluksen mukulat multaan ja Timot ämpäreihin. Ulkona on viel melko kylmä, mutta tuskin perunat paleltuvat, hyvin ne ainakin olivat itäneet.

Lounaaksi söimme makaronilaatikkoa ja porkkanaraastetta. Pikkumiehelle maistui hyvin, kolmeen ertaan hän pyysi lisää. Tosin annos ei ollut kovin iso, mutta olen huomannut, että hän haluaa pyytää lisää. On siis paras laittaa pieni annos kerrallaan.

Päiväunille menossa oli hieman puuhaa. Ensin ei saanut laittaa vaippaa, sitten piti lukea kirjaa ja lisää kirjaa. Sain pikkuisen kuitenkin sänkyyn asti ja tulin alakertaan. Hetken päästä pikkumiehen huoneen ovi kolahti kiinni ja kuului huuto: Tuli pissa. Menin siis katsomaan. Pikkumies oli avannut sänkynsä päädyssä olevan vetoketjun (siis ulkopuolelta samalla kun sulki oven) ja kiivennyt kulkuaukosta sänkyyn. Pissa oli tullut tai sitten ei, onneksi oli vaippa. Hän siis osaa tulla laidan yli sangystä. Hyvä tietää vastaisen varalle.

Päiväunet maistuivat kuitenkin hyvin, kun alkuun päästiin. Päiväunien jälkeen pikkumies pinosi klapeja sitä mukaan, kun ukki sai niitä pienittyä. Säästä huolimatta hiekkalaatikolla oli mukava lapioida hiekkaa kuorma-auton kyytiin.

Illansuussa ruokana oli kukkoa (=broileria) viinissä. Laitoin kolmesta koipireisi sellaisesta ja pikkumies söi yksin puolitoista. Lisäksi hieman riisiä sekä porkkanaraastetta ja jälkiruuaksi meloonia, kurkkua ja ananasta. Tuo pieni poika syö enemmän kuin minä.

Päivän päätteeksi saunoimme ja pikkumies pääsi ammeeseen. Saunassa hän halusi heittää löylyä ja kyllä hän heittikin. Saunan jälkeen oli pillimehun ja iltapalan aika. Nukkumaanmenossa oli jälleen uusia kiemuroita: ensin piti avata kulkuaukon vetoketju sängystä, sitten kömpiä siitä sänkyyn ja sitten laittaa vetoketju kiinni sängystä käsin. Ei ollenkaan helppo tehtävä tuo viimeinen ja mummi saikin siinä hiukan auttaa. Pikkumies nukahti samantien ja nukkui hyvin. Jossakin vaiheessa aamuyöllä hän havahtui ja huomais, että huoneensa ovi oli kiinni. Kävin laittamassa oven raolleen, kun sitä pyydettiin. Ukki laittoi oven kiinni aamulla, kun heräsi.

Pikkumies heräsi puoli yhdeksän aikaan ja söi aikusten puuroa (elovenaa), paistetun kananmunan ja nakin. Aamutoimien jälkeen menimme ulos pihahommiin. Pikkumiehen energia olisi riittänyt vaikka mihin ja moneen se riittikin. Oli melko kylmä päivä ja meidän oli pakko tulla sisään, sillä minulle tuli kylmä. Lounaaksi söimme makaronilaatikkoa ja lounaan jälkeen pikkumies katsoi hetken Kaapoa tietokoneelta. Päiväunien kanssa meinasi tulla pulma, sillä kakkahätä katkaisi nukkumaan menon juuri pahimmoilleen. Vaipanvaihdon jälkeen pikkumies nukkui kuitenkin reilun tunnin ja sitten minun piti hänet herättää, ettei menisi rytmi sekaisin.

Illansuussa pääsimme hetkeksi ulos sadekuurojen välissä. En enää muistanut, minkälainen rumba on kurahousujen, sadetakkien ja kumisaappaiden laitto, mutta saimme ne kaikki laitettua. Keinuminen oli niin kivaa, että pikkumies kertoi sanovansa isilleen, että hän jää meille koko viikoksi.

Kun isi tuli hakemaan, ei ollut enää puhettakaan viikoksi jäämisestä. Pikkumiehelle tuli tosi kiire autoon eikä isikään halunnut pikkumiestä enää meillä jättää.

Olipa rattoisa viikonloppu, vaikkakin melko työläs. Olin ostanut Muumilaulukirjan, johon kuuluu mukaan CD-levy. Kirjasta riittää hupia pitkäksi aikaa, nyt ehdimme kuunnella ja laulella ensimmäiset kymmenen laulua. Hienoa, että on tehty uusia muumilauluja, jossa on säveltä ja mukavia sanoituksia. Pikkumiestä kikatutti, kun muumimamman laukussa oli rrr-rrr-rrr-rautalankaa...

Nämä arkeen (tai juhlaan tässä tapauksessa) kuuluvat viikonloput, päivät ja yöt pehmentävät työn vaikutusta. Ne estävät uppoamaan liian syvälle työhön, vapauttavat stressistä ja auttavat laittamaan asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Kiitos siis tyttärelle jä vävylle sekä pikkumiehelle tästä ihanasta viikonlopusta!