Fadomatkalla Lissabonissa

Kerroin tammikuussa, että varasimme Matkamessuilta Suomi-Portugal yhdistykseltä Fadomatkan. Silloin tuntui, että toukokuu on kaukana, mutta aika kuluu pikaisesti ja matkalle oli aika lähteä.

Keskiviikko 7.5.2014

Lähdimme Fadomatkalle Lissaboniin neljän jälkeen iltapäivällä. Lento kesti melkein viisi tuntia, mutta sujui hyvin. TAPin ruoka oli hyvää, jos nyt lentokoneen ruoka voi olla hyvää. ShinyDay'n kuljetus oli noutamassa meitä kentältä ja pian olimme hotellilla. Ehdimme pikaisen hotellihuoneessa käynnin jälkeen kävellä hakemaan vettä ja iltavirvoketta. Löysimme baarin, josta ostimme iso pullon vettä sekä kaksi kylmää olutta. Maksaessani en ollut uskoa korviani, 4 euroa 5 senttiä. Matka siis alkoi hyvin. Matkaseura vaikutti myös mukavalta.

Torstai 8.5.2014

Aamiaisen jälkeen lähdimme Maria Rodriguesin kotimuseoon. Maria asui elämänsä viimeiset 44 vuotta Lissabonisssa ja samassa talossa, jossa nyt kävimme. Hieno paikka, kuvia ei vain saanut ottaa.

Vierailun jälkeen ajoimme keskustaan, jossa oli mahdollisuus lounaaseen sekä kaupunkiin tutustumiseen ihan omin päin. Lounaaksi söimme turskaa ja vasikkaa, kannullinen talon valkoviiniä maksoi 2 euroa ja 90 senttiä ja se oli hyvää ja sopivan kylmää.

Kahvin ja leivosten jälkeen jatkoimme yhteistä matkaa Panteo Nationaliin, johon on haudattu mm. Amalia Rodrigues. Muistosarkofageja oli muutama, mm. Vasco da Gamalla, joka on haudattu muualle Lissaboniin. Rakennus oli hieno, mutta kirkkona sitä ei ole koskaan käytetty. Parisataa porrasta johti kattoterassille, josta näkyi rannan puoleinen kaupunki.

Hotellille kotiuduimme puoli kuuden aikaan. Kävin ostamassa vettä sekä kaksi pulloa kylmää olutta. Kauppaa ei ollut lähimaillakaan, mutta baari myi mukaan.

Illalla menimme Clube de Fadoon syömään ja kuuntelemaan fadomusikkia. Ruoka oli hyvää, viiniä oli riittävästi ja musiikkiesitykset olivat yllättävän hyviä. Puoliyö oli ylitetty, kun olimme takaisin hotellilla. Yöuni maittoi ja oli pienoinen yllätys herätä aamulla seitsemältä heräämättä kertaakaan koko yönä.

Perjantai 9.5.2014

Perjantai oli retkipäivä. Ensin kävimme katsomassa kitarapajalla, miten kitaroita valmistetaan. Gilberto Gracio oli aloittanut kitaranvalmistuksen 12-vuotiaana ja nyt hänellä on ikää 78 vuotta. Mielenkiintoinen paikka. Jatkoimme Setubaliin, jossa söimme lounaaksi friteerattuja chocoja (eräänlainen mustekala). Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi eikä viini loppunut kesken.

Jälkiruuan jälkiruuaksi joimme vielä muscatel viiniä. Päivän viimeinen kohde oli viinitila Quinta da Bacalhoa. Kierroksen jälkeen maistelimme viinejä ja ostimme jotakin kotiinviemisiksikin.

Hotellilla olimme iltaseitsemältä ja lähdimme miehen kanssa kahden etsimään ruokapaikkaa. Joskus käy tuuri, kun vain kulkee eteenpäin ja nyt oli se joskus. Löysimme raitiovaunun, jolla pääsi kukkulalle. Sen kuljettaja kertoi, että toisella puolella on toinen raitiovaunu, joka vie ravintoloiden läheisyyteen. Siis sinne. Mäellä oli paikallisten täytämä ravintola, jossa söimme sardiineja sekä katkarapuja mielenkiintoisen soseen kera. Soseessa oli valkosipulia ja korianteria. Juomana pullollinen vino verdeä. Kaikki oli hyvää. Ruoka maksoi 25 euroa ja 50 senttia ja taksimatka hotellille 4 euroa 70 senttiä.

Lauantai 10.5.2014

Tänään oli virallisen ohjelman viimeinen päivä. Lähtö oli aikainen, eli bussi tuli hakemaan meitä jo puoli yhdeksän. Ensin matkasimme Belemin kaupunginosaan ja asetuimme varta vasten meille varattuun raitiovaunuun.

Lissabonin turistiraitiovaunulinja 23 on kuuluisa taskuvarkaistaan ja oppamme Mika lupasi hoitaa sen homman ja kovin hän välillä yrittikin leikkiä pitkäkynttä. Ajoimme ratikalla pitkin poikin kaupunkia ja näimme monta mielenkiintoista paikkaa. Kapeita kujia, ylä- ja alamäkiä mahtui kierroksellemme.

Kierros päättyi hautausmaalle, jossa teimme pienen matkaohjelmaan kuulumattoman kävelykierroksen. Bussi nouti meidät ja jätti Fernando Pessoan kultuurikeskukseen, jossa saimme perustellisen luennon ao. kirjailijasta.

Tutustumiskierroksen jälkeen jouduimme odottamaan bussiamme. Kuski kertoi, että hän oli joutunut välissä heittämään toisen keikan, joka meni pitkäksi. No, matkamme kuitenkin jatkui takaisin rannan tuntumaan. Porukkamme jakaantui kahtia, osa lähti Mikan kanssa Expoalueelle ja osa jäi Fadomuseon kulmille lounaalle. Lounaan söimme pitkän kaavan mukaan, alkukeitto, pääruoka ja jälkkäri. Pääruuaksi söin maukkaita paistettuja.

Jälkiruuaksi valitsimme tuoreita kirsikoita ja espressoa. Kahvi on Portugalissa hyvää. Ravintola tarjosi meille muscatelviinit. Vielä jäi aikaa ennen fadomuseokierrosta, joten oluelle. Oli hyvin lämmin.

Fadomuseokierroksella kuulimme fadosta, joka oli alunperin ollutkin huono ja syntinen asia. Vasta vajaa sata vuotta sitten siitä tuli hyväksyttyä ja suosittua. Kierroksen päätteeksi fadolaulaja esiintyi meille. Museossa ei saanut kuvata, joten kuvia ei siis ole. Ja sitten takaisin hotellille.

Illalla oli jälleen vuorossa fadoa, tällä kertaa Sr Vinhossa. Ruokana oli lammasta ja juomana, kuinkas muuten, viiniä. Ja musiikkina fadoa. Sunnuntai oli jo pitkällä, kun kotiuduimme hotellille.

Sunnuntai 11.5.2014

Päivä oli vapaa, joten lähdimme käymään Cascaissa. Ensin metrolla ja sitten junalla, lippujen osto onnistui ja junakin löytyi. Junamatka kesti 40 minuuttia ja perillä kävelimme rannalle sekä söimme pizzaa ja joimme viiniä. Ostimme myös hieman tuliaisia.

Paluumatkan jälkeen kävelimme pikkuhiljaa hotellille, jossa laukkumme olivat säilössä. Matkalla poikkesimme kahville, oluelle Hard Rock Cafeen (matkan kallein olut) ja puistonpenkille syömään mansikoita. Hotellille oli kokoontumassa koko matkaporukkamme ja pian bussi toikin meidät kentälle. Kone oli melkein tunnun myöhässä ja koneeseen menossa oli pientä sähläyksen makua. No, pääsimme kaikki sisään ja melko hyvin kotiinkin. TAP Portugalin henkilökunta on ystävällistä ja koneessa on mukava matkustaa.