Blogihiljaisuutta on jatkunut pitkään. Koko kesän on ollut niin paljon puuhaa, että en ole juurikaan ehtinyt ajatella kirjoittamista saati kirjoitella.
Kesäkuun alkupuolella pikkumies siskonsa kanssa olivat meillä pidennetyssä yökylässä, torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Kyllä meillä oli paljon puuhaa ja mukavaa aikaa. Pikkuiset olivat perjantaina päiväkodissa, sillä minulla oli työpäivä, mutta muuten mentiin melkoista vauhtia pienokaisten tahtiin.
Juhannuksena pikkuiset olivat vanhempineet mökillämme. Sää suosi ja uima-allaskin oli käytössä. Myös pikkusisko pääsi juhannuskokolle, vaikka se poltetaankin vasta iltayhdeksältä. Kokon jälkeen ei tarvinnut unta houkutella.
Juhannuksen jälkeisen viikon vietimme miehen kanssa Saarenmaalla, joka oli rauhallinen, jopa melkein liian rauhallinen. Vietimme paljon aikaa hotellimme kylpylässä, kävellimme Kuressaaressa ja ajellimme ympäri saarta. Mitään erityisiä nähtävyyksiä Saarenmaalla ei ole, joten sitä varten sinne ei kannata lähteä. Oli kuitenkin oikea lomaviikko.
Heinäkuussa puursin töissä, tosin suurimman osan aikaa etänä ja siitäkin leijonan osan mökiltä käsin. Kyllä nykyään on kätevää, kun voi tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa olin oikeasti lomalla enkä katsonut työsähköposteja edes joka päivä. Saavutus sekin, vaikka loppulomalla salasana meni vanhaksi, enkä olisi enää voinutkaan viestejä katsella.
Heinäkuussa Tansaniasta kotiutunut poikamme avopuolisonsa kanssa ajelivat polkupöyrillä mökille. Aikaa kului kokonainen päivä, aamusta iltaan, mutta perille pääsivät kuitenkin. Samana viikonloppuna pikkuiset vanhempineen saapuivat iloksemme mökille. Meitä oli siellä yhtä aikaa kahdeksan henkeä. Pikkumies nukkui isänsä kanssa teltassa ja pyysi minut viimeiseksi yöksi kanssaan sinne. Isänsä sai lähtöpassit ja mummi kelpuutettiin tilalle. Pikkumies meni hienosti nukkumaan ja minä könysin sinne sitten lähempämä puolta yötä. Enpä muistanutkaan, kuinka mukavaa on nukkua teltassa. Aamulla makoilimme pikkumiehen kanssa jutellen ja odotimme, että kuuluisi liikettä
Pikkumies pääsi myös enonsa ja kummisetänsä sekä tämän avopuolison kanssa oikeaan metsään sieniretkelle. Ojan ylitys päättyi peppuplätsiin, jonka kummisetä sai kuvattua. Onneksi kastui vain vaatteet eikä muita haavereita sattunut.
Pikkumies osaa jo melkein uida, eikä uima-allas ole enää ollenkaan se juttu. Järveen pitää päästä, vaikka vesi olikin melko viileää. Pikkusiskolla näyttää olevan "ei"-kausi, kaikki on ei tai en tahdo. Melkoisesti vaaditaan diplomatiaa, jotta asia saadaan sujumaan.
Elokuun alusta aloitin taas työt, mutta onneksi oli hiljaista ja saatoin pitää mökkietäpäiviä.
Elokuun puolivälissä pidimme rapujuhlat omalle ja veljeni perheelle kotonamme. Vieraita oli 18, mukana pari yllätysvierastakin. Hienosti kaikki sujui ja vaikutti siltä, että kaikilla oli mukavaa. Rapuja oli riittävästi ja muutakin ruokaa sen verran, että ei varmaan jäänyt kenellekään nälkä. Ruokaa sen sijaan jäi ja söimme miehen kanssa niitä alkuviikon. Osan pakastin ja ne söimme poikamme ja hänen avopuolisonsa kanssa mökillä. Hyvä, että oli ruokaa valmiina, metsä on täynnä sieniä, järvi kaloja ja rapuja ja kaiken perkaamisessa ja siivoamisessa meni ihan tolkuttomasti aikaa. Tunti metsässaä ja sen jälkeen pari kolme tuntia siivotessa. Nyt on kaikki säilötty ja pakastettu.
Mutta vielä on kesää jäljellä samoin kuin omenia, sieniä sekä muita luonnonantimia.
Kesäkuun alkupuolella pikkumies siskonsa kanssa olivat meillä pidennetyssä yökylässä, torstai-illasta sunnuntai-iltapäivään. Kyllä meillä oli paljon puuhaa ja mukavaa aikaa. Pikkuiset olivat perjantaina päiväkodissa, sillä minulla oli työpäivä, mutta muuten mentiin melkoista vauhtia pienokaisten tahtiin.
Juhannuksena pikkuiset olivat vanhempineet mökillämme. Sää suosi ja uima-allaskin oli käytössä. Myös pikkusisko pääsi juhannuskokolle, vaikka se poltetaankin vasta iltayhdeksältä. Kokon jälkeen ei tarvinnut unta houkutella.
Juhannuksen jälkeisen viikon vietimme miehen kanssa Saarenmaalla, joka oli rauhallinen, jopa melkein liian rauhallinen. Vietimme paljon aikaa hotellimme kylpylässä, kävellimme Kuressaaressa ja ajellimme ympäri saarta. Mitään erityisiä nähtävyyksiä Saarenmaalla ei ole, joten sitä varten sinne ei kannata lähteä. Oli kuitenkin oikea lomaviikko.
Heinäkuussa puursin töissä, tosin suurimman osan aikaa etänä ja siitäkin leijonan osan mökiltä käsin. Kyllä nykyään on kätevää, kun voi tehdä töitä ajasta ja paikasta riippumatta. Heinäkuun kaksi viimeistä viikkoa olin oikeasti lomalla enkä katsonut työsähköposteja edes joka päivä. Saavutus sekin, vaikka loppulomalla salasana meni vanhaksi, enkä olisi enää voinutkaan viestejä katsella.
Heinäkuussa Tansaniasta kotiutunut poikamme avopuolisonsa kanssa ajelivat polkupöyrillä mökille. Aikaa kului kokonainen päivä, aamusta iltaan, mutta perille pääsivät kuitenkin. Samana viikonloppuna pikkuiset vanhempineen saapuivat iloksemme mökille. Meitä oli siellä yhtä aikaa kahdeksan henkeä. Pikkumies nukkui isänsä kanssa teltassa ja pyysi minut viimeiseksi yöksi kanssaan sinne. Isänsä sai lähtöpassit ja mummi kelpuutettiin tilalle. Pikkumies meni hienosti nukkumaan ja minä könysin sinne sitten lähempämä puolta yötä. Enpä muistanutkaan, kuinka mukavaa on nukkua teltassa. Aamulla makoilimme pikkumiehen kanssa jutellen ja odotimme, että kuuluisi liikettä
Pikkumies pääsi myös enonsa ja kummisetänsä sekä tämän avopuolison kanssa oikeaan metsään sieniretkelle. Ojan ylitys päättyi peppuplätsiin, jonka kummisetä sai kuvattua. Onneksi kastui vain vaatteet eikä muita haavereita sattunut.
Pikkumies osaa jo melkein uida, eikä uima-allas ole enää ollenkaan se juttu. Järveen pitää päästä, vaikka vesi olikin melko viileää. Pikkusiskolla näyttää olevan "ei"-kausi, kaikki on ei tai en tahdo. Melkoisesti vaaditaan diplomatiaa, jotta asia saadaan sujumaan.
Elokuun alusta aloitin taas työt, mutta onneksi oli hiljaista ja saatoin pitää mökkietäpäiviä.
Elokuun puolivälissä pidimme rapujuhlat omalle ja veljeni perheelle kotonamme. Vieraita oli 18, mukana pari yllätysvierastakin. Hienosti kaikki sujui ja vaikutti siltä, että kaikilla oli mukavaa. Rapuja oli riittävästi ja muutakin ruokaa sen verran, että ei varmaan jäänyt kenellekään nälkä. Ruokaa sen sijaan jäi ja söimme miehen kanssa niitä alkuviikon. Osan pakastin ja ne söimme poikamme ja hänen avopuolisonsa kanssa mökillä. Hyvä, että oli ruokaa valmiina, metsä on täynnä sieniä, järvi kaloja ja rapuja ja kaiken perkaamisessa ja siivoamisessa meni ihan tolkuttomasti aikaa. Tunti metsässaä ja sen jälkeen pari kolme tuntia siivotessa. Nyt on kaikki säilötty ja pakastettu.
Mutta vielä on kesää jäljellä samoin kuin omenia, sieniä sekä muita luonnonantimia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti