Korkeasaaripäivä

Emme ole miehen kanssa käyneet Korkeasaaressa vuosiin. Viime lauantaina meille tarjoutui tilaisuus mennä sinne, sillä pikkumies oli meillä päivän hoidossa.

Pikkumies tuli puoli yhdeksän ja söi kanssamme aamupalaa, kaurapuuroa, paistetun kananmunan ja kaksi nakkia. Tapansa mukaan pikkumies söi hienosti ja ehti hetken leikkiä ennen kuin meidän piti kiirehtiä bussille. Menimme siis julkisilla, sillä pikkumiehen turvaistuin ei sovi automme takapenkin turvavöihin. Suunnittelemme auton vaihtoa ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, vaikka mielestäni se on kokonaan tekemättä.

Bussista jäimme pois Hakaniemessa ja vaihdoimme vesibussiin.

Vesibussimatkalla näimme muutakin kuin Merihaan ja hiilikasat.

Korkeasaaressa näimme leijonan maaliskuussa syntyneine pentuineen, amurintiikerin, kanadanhanhipienokaisia,

kameleita, villihevosia, apinoita, gaselleja,

kenguruita, matelijoita, ison kilpikonnan sekä kaimaaneja ja karhuja.

Evästauon jälkeen lähdimme kohti lauttarantaa, jossa keikisteli riikinkukko. Pikkumies pelkäsi moista otusta ja pysyi kaukana siitä.

Vispilä vei meidät maisemareittiä pitkin

Kauppatorille, josta ostimme mansikoita ja herneitä. Lounaan söimme Stockan 8. kerroksen ravintolassa. Pikkumies pisteli lihapullat ja ranskalaiset poskeensa hienosti sotkematta ja sai jälkiruuaksi jäätelöannoksen.

Bussimatkalla pikkumiestä alkoi väsyttää, mutta uneen hän ei ehtinyt vaipua. Hänellä oli kiire leikkimään hiekkalaatikolla, joten päiväunet jäivät kokonaan väliin. Eipä se tuntunut paljon haittaavan, sillä hän ei ollut koko viikkona muutenkaan nukkunut päiväunia. Kesälomalla on muutakin tekemistä, unosia voi ottaa päiväkodissa syksyllä.

Korkeasaaressa näimme hiekkaveistoksia ja pikkumiehen piti myös sellaisin tehdä hiekkalaatikossa. Ihan yhtä komeita ei pikkumiehen veistoksista tullut kuin Korkeasaaressa näkemistämme, vaikka mummikin oli apuna.

Illalla ehdimme ottaa Skype yhteyden pikkumiehen kummisetään eli omaan poikaamme, joka muutti kesäkuun puolessa välissä Tansaniaan töihin. Pikkumies taisi hieman ihmetellä puhuvaa tietokonetta, kun kuvaa ei ollut näkyvissä. Skype yhteys pätki melkoisesti ilman videota ja videon kanssa ei pelittänyt ollenkaan. Tansaniassa oli jo päästy omaan taloon, hienoon sellaiseen.

Isi, äiti ja pikkusisko tulivat hakemaan pikkumiestä seitsemän jälkeen. Iltapalaksi ehdimme nauttia lettuja, mansikoita ja vaniljakastiketta. Pikkumies söi myös makaroonilaatikkoa ja me muut savukalaa.

Onneksi osui hyvä ja melko lämmin sää. Tänään sunnuntaina satoikin sitten koko päivän.