Tänään oli jälleen pikkumiehen päiväkodissa isovanhempien iltapäivä. Ohjelma oli sama kuin edellisellä kerrallakin. Ensin oli yhteisessä salissa kunkin ryhmän esitys ja sen jälkeen kunkin ryhmän omissa tiloissa välipalan aika. Pienille oli tarjolla maitoa ja karjalanpiirakkaa. Meille isovanhemmille oli tarjolla kahvia ja karjalanpiirakkaa. Hyvin maistui meille kaikille.
Ohjelmaa oli jokainen ryhmä harjoitellut ja hyvin menikin. Pikkumiehen ryhmä esitti yhden laulun ja yhden leikin. Pikkumies seisoi rivissä vakavana. Suun liikeistä saatoimme päätellä, että tälläkään kertaa hän ei vielä laulanut mukana. Ilme oli totinen eikä hymyä irronnut, vaikka mummi meikäläinen otti valokuvia ja vilkutti moneen kertaan.
Ryhmän omassa tilassa pikkumies hiukan vapautui. Me mummit ehdimme ensin paikalla ja kerroin pikkumiehelle, että ukkikin tulee tuolla. Pikkumies kysyi, että missä ukin auto on. Autot ovat näköjään aina mielessä päällimmäisenä. Ukin auto oli tallessa eli päiväkodin lähellä kadulla.
Välipalan jälkeen ukki ajoi auton pikkumiehen kotipihalle ja me mummit kävelimme pikkumiehen kanssa kotiin. Matka oli lyhyt ja minusta vaikutti siltä, että pikkumies tuntee tien kotiinsa. Käsi kädessä me siellä kotitiellä vaelsimme. Toinen mummi lähti suoraan kotiin, mutta me ukin kanssa jäimme vielä leikkimään pikkumiehen kanssa.
Pikkusisko keräsi päiväunilta ja saimme hetken nauttia kahden pienen seurasta. Pikkusisko vastaa hymyyn jo hymyllä ja seuraa katseellaan pikkumiehen touhuja. Melkein vaikutti siltä, että heti tuli suru, kun pikkumies hävisi näkyvistä. Pikkusisko on seurallinen ja näköjään innostunut pikkumiehen touhujen seuraamisesta.
Tulevana sunnuntaina on aika saada pikkusiskolle nimi. Yritin tänään sitä häneltä kysyä, sillä varmasti vanhemmat ovat häntä jo omalla tulevalla nimellään kutsuneet. Eipä pikkuneiti paljastanut ilmeelläänkään, mikä oli oikea nimi.
Ohjelmaa oli jokainen ryhmä harjoitellut ja hyvin menikin. Pikkumiehen ryhmä esitti yhden laulun ja yhden leikin. Pikkumies seisoi rivissä vakavana. Suun liikeistä saatoimme päätellä, että tälläkään kertaa hän ei vielä laulanut mukana. Ilme oli totinen eikä hymyä irronnut, vaikka mummi meikäläinen otti valokuvia ja vilkutti moneen kertaan.
Ryhmän omassa tilassa pikkumies hiukan vapautui. Me mummit ehdimme ensin paikalla ja kerroin pikkumiehelle, että ukkikin tulee tuolla. Pikkumies kysyi, että missä ukin auto on. Autot ovat näköjään aina mielessä päällimmäisenä. Ukin auto oli tallessa eli päiväkodin lähellä kadulla.
Välipalan jälkeen ukki ajoi auton pikkumiehen kotipihalle ja me mummit kävelimme pikkumiehen kanssa kotiin. Matka oli lyhyt ja minusta vaikutti siltä, että pikkumies tuntee tien kotiinsa. Käsi kädessä me siellä kotitiellä vaelsimme. Toinen mummi lähti suoraan kotiin, mutta me ukin kanssa jäimme vielä leikkimään pikkumiehen kanssa.
Pikkusisko keräsi päiväunilta ja saimme hetken nauttia kahden pienen seurasta. Pikkusisko vastaa hymyyn jo hymyllä ja seuraa katseellaan pikkumiehen touhuja. Melkein vaikutti siltä, että heti tuli suru, kun pikkumies hävisi näkyvistä. Pikkusisko on seurallinen ja näköjään innostunut pikkumiehen touhujen seuraamisesta.
Tulevana sunnuntaina on aika saada pikkusiskolle nimi. Yritin tänään sitä häneltä kysyä, sillä varmasti vanhemmat ovat häntä jo omalla tulevalla nimellään kutsuneet. Eipä pikkuneiti paljastanut ilmeelläänkään, mikä oli oikea nimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti