Minun isäni

Minun isäni, miehen appi, lasten vaari ja pikkumiehen isovaari on päättänyt maallisen vaelluksensa ja siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Tänään siunasimme hänet ikuiseen lepoon. Muistojuhlassa meitä ei ollut kovin montaa, veljeni ja minä perheinemme sekä Ruotsissa asuva velipuolemme ja pari serkuistamme.

Isäni oli paikalla aina, kun häntä tarvitsin. Hän kuulusteli läksyjä ja kertotauluja, opin myös Jaakobin poikien nimet sekä saksan prepositiot, jotka molemmat isäni osasi itsekin ulkoa. Koulua hän ei ollut käynyt kovin pitkään, mutta Norssissa kuitenkin muutaman vuoden - ei kuitenkaan ylioppilaaksi asti.

Nuoruudessaan hän oli elokuvakoneenkäyttäjänä ja armeijassa ollessaan tekin sitä iltalomillaan. Hän kertoi, että kerran kasarmille tullessaan hänelle oli kerrottu, että on tulossa yöherätys, joten hän päätti olla menemättä nukkumaan. Herätystä ei tullut ja hän oli siis valvonut turhaan.

Isälläni oli aina jotakin uutuutta. Kylällä kerrottiin hänen kulkevan töihin linja-autopysäkille itsekseen puhuen. Todellisuudessa hänellä oli jonkinlainen kannettava radio, jota hän kuunteli kulkiessaan.

Meillä oli aikonaan kylän ensimmäisiä autoja, tosin vain Trabant, mutta oli se jotakin sekin siihen aikaan pikkukylällä. Isäni opetti äitini, minut ja pikkuveljeni ajamaan autoa. Kaikki selvisimme inssiajosta kunnialla.

Kun muutin pois kotoa yhteen nykyisen mieheni kanssa, isäni totesi, että kyllä se iloksi muuttuu. En tiedä, oliko kommentti tarkoitettu minulle vai hänelle itselleen, mutta sitä oli mukava muistella. Ja oikeassa hän oli, iloksi se muuttui ja sitä iloa on jatkunut pitkään.

Eläkkeelle isäni jäi oltuaan 39 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Siihen se oli tapana. Muistan, kun isäni kävi sunnuntaisin lämmittämässä työpaikallaan ja pääsimme veljeni kanssa mukaan. Paluumatkalla ostimme jäätelölitran aina samasta kuppilasta ja kotona kerroimme äidillemme, että paketissa oli pumpulia.

Miehelle hän oli appi, joka oli mukana monessa, mm. rakentamassa meille omaa kotia. Hän oli jo eläkkeellä, joten hänellä oli aikaa ja vielä voimia avustaa rakennusurakassamme.

Lapsille hän oli vaari, joka oli läsnä. Hän hoiti nuorempia lapsia ennen koulua ja koulun jälkeen. Kuvissa hän on yleensä aina yhdessä yhden tai useamman lapsen kanssa. 

Voimien hiipuessa hän ryhtyi käyttämään keppiä ja ajan myötä hän joutui pöyrätuoliin ja hoitokotiin. Viisi pitkää vuotta hän vietti hoitokodissa. Aina kun kysyin, onko kaikki hyvin, hän vastasi, että on. Hän oli hyvin tyytyväinen oloonsa, vaikka minusta välilä tuntuikin pahalta. Kävimme häntä viikottain katsomassa hoitokodissa ja hän kävi jouluaattoina luonamme puurolla. Väskynäsoppaa piti olla puuron kanssa. Tänä jouluna taitaa väskynäsoppa jäädä laittamatta.

Vanhimman tyttäremme häihin vaari jaksoi osallistua ja viihtyi niissä pitkään. Pikkumiehen syntyessä isovaari oli ollut hoitokodissa jo joitakin vuosia. Pikkumiehen ristiäisiin hän vielä osallistui, mutta sen jälkeen voimat alkoivat olla vähissä. Pikkumies kävi muutaman kerran katsomassa isovaaria hoitokodissa.

Vanhempani ehtivät viettää 60-vuotishääpäivänsä. Sen jälkeen meni vajaa kuukausi ja isäni siirtyi ajasta ikuisuuteen levollisesti. Ehdimme kaikki käydä jättämässä hänelle jäähyväiset.

Tänään olemme saattaneet hänet rajan yli. 86 vuotta 8 kuukautta ja 19 päivää ehti tulla täyteen. Hän sai elää pitkän ja vaiherikkaan elämän.