Paljon onnea, mummi

Puhelin soi aamulla yhdeksän jälkeen ja sieltä kuului tyttäreni laulama onnittelulaulu. Mukana piti laulaa myös tyttärenpoika, mutta hän lauloi vasta, kun äitinsä lopetti. Eipä taida tuonikäinen vielä ymmärtää, mikä on syntymäpäivä. Pojalla oli myös muita mukavia juttuja, kuten se, että hänen jalkansa on painava. No, painaahan se 12 kiloa, kun se laittaa vaa'alle. Tosin painossa on mukana koko mies.

Tänä vuonna vietämme syntymäpäiviäni kahden mieheni kanssa mökillä. Lapsena minua harmitti, että olin syntynyt heinäkuussa. Kaverisynttäreitä ei ollut ennenkuin olin toisella kymmenellä, sillä kaikki kaverit olivat jossakin lomalla tai maalla juuri synttäreideni aikaan. Nykyään heinäkuiset synttärit eivät enää harmita.

Tämäkin syntymäpäivä oli mukava.

Saimme verkoista kolme siikaa, yhteispaino puolitoista kiloa.

Mies oli poiminut metsämansikoita ja hankkinut kuohuviinipullon. Lapset soittivat ja toivottivat onnea. Pikkuveli laittoi tekstiviestin ja ystävätär soitti. Ystävättärestä kuulee harvoin, sillä hän on muuttanut toiseen kaupunkiin emmekä enää tapaa kovin usein. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Naamakirjaan oli myös moni ystävä kirjoittanut onnitteluja.

Uudet perunat omasta maasta ovat parhaimmillaan, niitä kannattaa juuri nyt syödä. Niistä ja kaloista saamme herkullisen syntymäpäiväaterian.

Mustikoita ei ole omassa rinteessämme ollenkaan, mutta vadelmia näyttää tulevan reilusti. Ne eivät ole vielä kypsiä, mutta ensi viikonloppuna niitä ja varmaan on.

Naapurin kissat ovat saalistamassa. Myyrille ja hiirille näyttää käyvän huonosti. Kissan vaanimista on mukavaa katselle. Ihmeelistä miten vikkelä kissa on, kun se hyökkää.