Ensimmäistä kertaa kaikkien näiden vuosien aikana näen kuikkapariskunnan ja pienen kuikanpoikasen. Perjantai-iltana kuului outoa ääntä naapurin rannasta ja kummallista loiskintaa. Lähempi tarkastelu osoitti, että kuikkaperhehän se siellä oli ilta-uinnilla. Menin laiturille kameran kanssa, mutta eivät tulleet riittävän lähelle, jotta olisin saanut kuvan.
Lauantaina päivällä maalasin kesäkeittiön kattorakenteita ja olin tukkaa myöten maalissa. Kädet erityisen vahvassa maalissa. Ja juuri silloin kyseinen kuikkaperhe uiskenteli meidän rannassamme. Onneksi sain maalia sen verran pois käsistäni, että sain otettua kuvan poikasesta.
Aikaisempina vuosina kuikkaparvi on ollut tosi iso ja olen ymmärtänyt, että siinä uiskentelee poikamiehiä, useimpina vuosina parisen kymmentäkin. Tänä kesänä ko. iso parvi ei ole näyttäytynyt ja nyt ehkä selvisi syykin. Rantamme on nyt kuikkaperheen reviiri eikä sille tule muita.
Välillä rantamme kuikkaperhe huutaa kuten kuikkien kuuluukin, mutta kun poikanen on mukana, ääntely on enemmänkin varoitusäänen luonteista, hieman käheää, kuten yskäisellä kuikalla. Yskä ei kuitenkaan taida olla syynä.
Myöhemmin illalla järvellämme ui joutsenpariskunta mukanaan neljä poikasta. Kuvaa en saanut, kun olin juuri saunomassa. Poikaset olivat kuitenkin tosi pieniä.
Myöhemmin illalla joutsenet lähtivät takaisin sinne mistä olivat tulleet. Kuikka kävi uhoamaan ja joutsenet päättivät lipua pois. Eivät siis ryhtyneet neljän poikasensa kanssa riitelemään kuikan kanssa. Kuikka niitä hetken ajoi ja huomattuaan että lähtivät pois, jätti leikin kesken.
Kesäkeittiön valmiustilanne tänään:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti