Elokuun puolivälissä teimme reissun Pohjanmaalle. Koulut olivat jo alkaneet. Ajoimme Suomen halki Vantaalta Tampereen kautta Kokkolan ja takaisin Mäntän kautta Iittiin. Merkillepantavaa oli, että ohitimme kyliä, joissa oli hylättyjä taloja ja autioita pihoja, tyhjiä kaupparakennuksia, käytöstä poistettuja kouluja ja liikehuoneistosta. Asukkaita oli liikkeellä todella vähän.
Matkan varrella oli paljon asumattomia seutuja, kauniita maisemia, kirkasvetisiä järviä.
Lounaspaikoissa ei ollut juurikaan valinnanvaraa, suurin osa ravintoloista näytti olevan suljettuja. Pari pizza- tai kebabpaikkaa löysimme, mutta emme menneet niihin. Söimme lounaan mennen tullen hoivakodin yhteydessä olevassa ruokalassa, siis hoivakodin.
Siinäkö Suomen maaseudun tulevaisuus: ”Hylätyt talot, autiot pihat” lainatakseni Laila Hietamiestä, joka jo vuonna 1982 nimesi kirjansa näin. Kirjaa en muistaakseni ole lukenut, mutta nimi sopii tähänkin aikaan.
Poikkeuksena on Pohjanmaa, joka vaikuttaa vauraalta. Samoin Mänttä, joka vetää turisteja museoillaan.
Edesmennyt kirjailija Harri Nykänen kuvaa Suomen syrjäseutuja ja niiden autioitumista osuvasti kirjassaan Mullasta maan.
Mietin, miten maaseudun elinvoima voitaisiin säilyttää.
Kyllähän maaseudulla tilanne on hankala. Me ollaan aika paljon ajettu ympäri Suomen, ja tottahan se on, että monilla alueilla jopa ruokapaikan löytäminen, varsinkin ilta-aikaan, on hankalaa. Matkailusta voisi kenties hieman tulla apua, mutta hankala tilanne monella paikkakunnalla on.
VastaaPoistaNiinpä
Poista