Tähän viimeiseen lomaviikkoon sisältyi pari kohtaamista, jotka jäävät mieleen.
Ensimmäinen oli keskiviikkona Tallinnan A-terminaalin edessä, kun olimme palaamassa takaisin laivalle. Terminaalin ulkopuolella istui nuorehko pariskunta, ja heillä oli muoviset lonkeropullot käsissään. Mieheni asteli heidän luokseen kysyen, onko lonkero hyvää. Naishenkilö kehotti seuralaistaan kaivamaan repustaan maistiaispullot sekä miehelleni että minulle. Siinä sitten maistellessa tuli jutusteltua vähän niitä ja näitä. Nainen kertoi olevansa 39-vuotias kahden lapsen äiti, eronnut. Mieshenkilö oli kymmenkunta vuotta naista nuorempi. Kerroin, että eipä aikoinaan, reilu parikymmentä vuotta sitten, olisi tullut mieleenkään avata pulloja tai tölkkejä siinä terminaalin edessä. Siihen aikaan jo pelkkä siinä seisoskelu sai paikalliset poliisit kehottamaan seisoskelijoita siirtymään sisätiloihin ja laivaan. Meillä riitti juttua, ja pian olivat maistiaispullot tyhjiä. Teimme lähtöä, me laivalla ja he vielä läheiseen lihakauppaan ostoksille, kun nainen nousi penkiltä, halasi minua ja toivotti hyvää jatkoa. Olipa hauska kohtaaminen. Laivalla emme enää törmänneet.
Toinen kohtaaminen tapahtui tänään perjantaina matkamessuilla. Etsimme ravintolasta vapaita paikkoja ja kysyimme yhdeltä mieheltä, onko pöydässä vapaata. Tuoleja oli neljä vapaana ja hän istui siinä viidennellä. Hän totesi, että vaimo tulee tuohon istumaan ja jotenkin tulkitsimme, että ei ole vapaata. Lähdimme eteenpäin, sanoin miehelleni, että olihan siinä vielä kolme vapaata tuolia. Liekö mieshenkilö kuullut sanani, sillä hän kiirehtikin peräämme ja sanoi, että on siinä vapaata. Hän siirsi vaimonsa tavarat toiselle tuolille ja niin me sitten istuimme siihen. Ja kuinka ollakaan, juttu alkoi heti luistaa. Kävimme läpi matkakokemuksia, joita molemmilla pariskunnilla oli melkoisesti. Totesimme olevamme Helsingin Yliopiston Alumniyhdistyksen jäseniä. Kehuimme mieheni kanssa ko. yhdistyksen matkoja, joilla olemme olleet jo monella. Keskustelimme myös Skotlannista sekä Adam Smithistä sekä Kansojen varallisuudesta. Mieshenkilö kertoi olevansa eläkkeellä oleva Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen prosessori. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1776 ja oli jo siihen aikaan edistyksellinen ja on vieläkin ajankohtainen. Kirja on minua houkuttanut jo vuosia, mutta sivumäärä saa mietteliääksi. Professori totesi, että Smithin kirja Moraalituntojen teoria on vielä parempi. Jatkoimme vielä polveilevaa keskustelua melkoin tunnin. Kävimme läpi mm. tavallinen henkilön vaikeudet tietotekniikan kanssa. Todella hauska kohtaaminen, jossa puhuimme paljon asiaa lyhyessä ajassa. Ehkä tapaamme vielä jollakin alumnimatkalla, ainakin toivon niin.
Harvoin on osunut kohdalle kahta näin mielenkiintoista keskustelutuokiota yhdessä viikossa.
Ensimmäinen oli keskiviikkona Tallinnan A-terminaalin edessä, kun olimme palaamassa takaisin laivalle. Terminaalin ulkopuolella istui nuorehko pariskunta, ja heillä oli muoviset lonkeropullot käsissään. Mieheni asteli heidän luokseen kysyen, onko lonkero hyvää. Naishenkilö kehotti seuralaistaan kaivamaan repustaan maistiaispullot sekä miehelleni että minulle. Siinä sitten maistellessa tuli jutusteltua vähän niitä ja näitä. Nainen kertoi olevansa 39-vuotias kahden lapsen äiti, eronnut. Mieshenkilö oli kymmenkunta vuotta naista nuorempi. Kerroin, että eipä aikoinaan, reilu parikymmentä vuotta sitten, olisi tullut mieleenkään avata pulloja tai tölkkejä siinä terminaalin edessä. Siihen aikaan jo pelkkä siinä seisoskelu sai paikalliset poliisit kehottamaan seisoskelijoita siirtymään sisätiloihin ja laivaan. Meillä riitti juttua, ja pian olivat maistiaispullot tyhjiä. Teimme lähtöä, me laivalla ja he vielä läheiseen lihakauppaan ostoksille, kun nainen nousi penkiltä, halasi minua ja toivotti hyvää jatkoa. Olipa hauska kohtaaminen. Laivalla emme enää törmänneet.
Toinen kohtaaminen tapahtui tänään perjantaina matkamessuilla. Etsimme ravintolasta vapaita paikkoja ja kysyimme yhdeltä mieheltä, onko pöydässä vapaata. Tuoleja oli neljä vapaana ja hän istui siinä viidennellä. Hän totesi, että vaimo tulee tuohon istumaan ja jotenkin tulkitsimme, että ei ole vapaata. Lähdimme eteenpäin, sanoin miehelleni, että olihan siinä vielä kolme vapaata tuolia. Liekö mieshenkilö kuullut sanani, sillä hän kiirehtikin peräämme ja sanoi, että on siinä vapaata. Hän siirsi vaimonsa tavarat toiselle tuolille ja niin me sitten istuimme siihen. Ja kuinka ollakaan, juttu alkoi heti luistaa. Kävimme läpi matkakokemuksia, joita molemmilla pariskunnilla oli melkoisesti. Totesimme olevamme Helsingin Yliopiston Alumniyhdistyksen jäseniä. Kehuimme mieheni kanssa ko. yhdistyksen matkoja, joilla olemme olleet jo monella. Keskustelimme myös Skotlannista sekä Adam Smithistä sekä Kansojen varallisuudesta. Mieshenkilö kertoi olevansa eläkkeellä oleva Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen prosessori. Kirja on kirjoitettu jo vuonna 1776 ja oli jo siihen aikaan edistyksellinen ja on vieläkin ajankohtainen. Kirja on minua houkuttanut jo vuosia, mutta sivumäärä saa mietteliääksi. Professori totesi, että Smithin kirja Moraalituntojen teoria on vielä parempi. Jatkoimme vielä polveilevaa keskustelua melkoin tunnin. Kävimme läpi mm. tavallinen henkilön vaikeudet tietotekniikan kanssa. Todella hauska kohtaaminen, jossa puhuimme paljon asiaa lyhyessä ajassa. Ehkä tapaamme vielä jollakin alumnimatkalla, ainakin toivon niin.
Harvoin on osunut kohdalle kahta näin mielenkiintoista keskustelutuokiota yhdessä viikossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti