Niinpä, taisi se joulu jo mennä. Lyhyt ja tiivis joulunvietto, jossa oli kuitenkin kaikki joulun elementit.
Joulun alla minulla oli hyvin aikaa tehdä valmisteluja. Työt loppuivat hiukan yllättäen, mutta ehkä niin olikin paras. Jouluaatto oli lauantaina ja tänä vuonna oli meidän vuoromme järjestää joulujuhla aattona koko porukalle. Pöydän ääreen oli istuutumassa 11 henkilöä neljässä sukupolvessa. Vanhin vietti 90:tä jouluaan ja nuorin kolmatta.
Joulupukin kanssa oli sovittu, että kolmen ja neljän välillä on hyvä aika tulla tervehtimään. Joulupukki onkin tuttu jo vuosien takaa. Pikkuiset olivat todella innoissaan eikä meillä isommillakaan ollut ongelmaa laulaessamme joulupukille. Lahjoja tuli sopivasti itse kullekin, isomummu tosin ihmetteli saamiensa lahjojen suurta määrää.
Pikkuiset saivat sukset ja minua joulupukki muisti vipukirveellä, mikä oli kyllä melkoinen yllätys. Halonhakkuu on kyllä mielipuuhaani, mutta vipukirves vaikuttaa painavalta ja hankalalta käyttää. No aika näyttää.
Joulupöydässä oli kystä kyllä, jokainen perhe oli tuonut tullessaan jotakin ja lopputulos on erittäin runsas ja herkullinen, jokaiselle oli jotakin mieleistä herkkua. Unohdin laittaa kesällä pakastamani perunat ajoissa kiehumaan ja niitä joutui hetken odottamaan. Pikkuisille perunat maistuivat parhaiten, joten hyvä oli, että ylipäänsä muistimme ne.
Söimme pitkään ja hartaasti. Jälkiruokapöytäkin oli runsas, oli kakkua, hyyteloä ja kahta laatua torttua. Menipä siinä syömisessä melkein koko ilta. Isomummun viihtyessä hyvin vein pikkuiset yläkertaan leikkimään pikkulegoilla ja nuorempi tyttäremme tuli mukaan leikkimään. Aika kului rattoisasti. Ensin vietiin isomummu kotiin ja vasta sitten pikkuiset pääsivät kotimatkalle.
Nuoremmat pariskunnat jäivät yöksi ja saunomisen jälkeen pelasimme Menolippu-nimistä peliä, jonka joulupukki oli tuonut pojallemme. Pelin piti olla helppo, säännöt piti oppia viidessä minuutissa. No, minä en osaa niitä vieläkään. Ehdimme pelata yhden pelin ja sitten kello olikin jo joulupäivän puolella kaksi. Oli aika siirtyä yöpuulle.
Nuoret menivät nukkumaan ja jäimme ukin kanssa vielä siivoamaan. Istuimme keittiön pöydän ääressä ja totesimme, että olipa mukava jouluaatto.
Joulupäivän ja Tapaninpäivän sekä seuraavan viikon vietimmekin sitten kahden syöden jouluruokia. Liikaahan niitä tuli taas tehtyä. Keskiviikkona saimme jo tehdä oikeaa ruokaa, muu jouluruoka loppui paitsi kinkku, josta mies teki pizzaa ja hernekeittoa ja minä papu-makaronivuokaa.
Uutta vuotta otimme vastaan mökillä. Lunta ei juurikaan ole eikä järvi ole jäässä kuin rannoilta. Oli hyvä sää haravoida pihaa.
Joulun alla minulla oli hyvin aikaa tehdä valmisteluja. Työt loppuivat hiukan yllättäen, mutta ehkä niin olikin paras. Jouluaatto oli lauantaina ja tänä vuonna oli meidän vuoromme järjestää joulujuhla aattona koko porukalle. Pöydän ääreen oli istuutumassa 11 henkilöä neljässä sukupolvessa. Vanhin vietti 90:tä jouluaan ja nuorin kolmatta.
Joulupukin kanssa oli sovittu, että kolmen ja neljän välillä on hyvä aika tulla tervehtimään. Joulupukki onkin tuttu jo vuosien takaa. Pikkuiset olivat todella innoissaan eikä meillä isommillakaan ollut ongelmaa laulaessamme joulupukille. Lahjoja tuli sopivasti itse kullekin, isomummu tosin ihmetteli saamiensa lahjojen suurta määrää.
Pikkuiset saivat sukset ja minua joulupukki muisti vipukirveellä, mikä oli kyllä melkoinen yllätys. Halonhakkuu on kyllä mielipuuhaani, mutta vipukirves vaikuttaa painavalta ja hankalalta käyttää. No aika näyttää.
Joulupöydässä oli kystä kyllä, jokainen perhe oli tuonut tullessaan jotakin ja lopputulos on erittäin runsas ja herkullinen, jokaiselle oli jotakin mieleistä herkkua. Unohdin laittaa kesällä pakastamani perunat ajoissa kiehumaan ja niitä joutui hetken odottamaan. Pikkuisille perunat maistuivat parhaiten, joten hyvä oli, että ylipäänsä muistimme ne.
Söimme pitkään ja hartaasti. Jälkiruokapöytäkin oli runsas, oli kakkua, hyyteloä ja kahta laatua torttua. Menipä siinä syömisessä melkein koko ilta. Isomummun viihtyessä hyvin vein pikkuiset yläkertaan leikkimään pikkulegoilla ja nuorempi tyttäremme tuli mukaan leikkimään. Aika kului rattoisasti. Ensin vietiin isomummu kotiin ja vasta sitten pikkuiset pääsivät kotimatkalle.
Nuoremmat pariskunnat jäivät yöksi ja saunomisen jälkeen pelasimme Menolippu-nimistä peliä, jonka joulupukki oli tuonut pojallemme. Pelin piti olla helppo, säännöt piti oppia viidessä minuutissa. No, minä en osaa niitä vieläkään. Ehdimme pelata yhden pelin ja sitten kello olikin jo joulupäivän puolella kaksi. Oli aika siirtyä yöpuulle.
Nuoret menivät nukkumaan ja jäimme ukin kanssa vielä siivoamaan. Istuimme keittiön pöydän ääressä ja totesimme, että olipa mukava jouluaatto.
Joulupäivän ja Tapaninpäivän sekä seuraavan viikon vietimmekin sitten kahden syöden jouluruokia. Liikaahan niitä tuli taas tehtyä. Keskiviikkona saimme jo tehdä oikeaa ruokaa, muu jouluruoka loppui paitsi kinkku, josta mies teki pizzaa ja hernekeittoa ja minä papu-makaronivuokaa.
Uutta vuotta otimme vastaan mökillä. Lunta ei juurikaan ole eikä järvi ole jäässä kuin rannoilta. Oli hyvä sää haravoida pihaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti