Minun lasteni iskä on ollut aina läsnä. Hän ei juurikaan ole juossut
eikä juokse työmenoissa eikä haise kokoukselta. Hän on hyvä tyyppi, joka
osaa laittaa hyvää ruokaa, siivota, pestä pyykkiä, rakentaa tai
rakennuttaa erilaisin juttuja, mm. meille kodin ja uuden kesämökin ja
viimeisenä mökille paviljongin. Mikään tekninen korjaushomma ei ole
hänelle vieras, vaikka ihan kaikkeen ei olekaan mahdollista koskea, vaan
ne pitää jättää ammattimiehille. Lisäksi hänestä on ollut apua, kun
lapsemme ovat hankkineet omia kotejaan. Nykyään hän rakentaa
legorakennelmia pikkumiehelle. Hän on aina paikalla, kun tarvitaan.
Minun
lasteni iskällä on se puuttuva ruuvi, tarvittava työkalu, kaivattu
nippeli, ehjä lamppu ja otsalamppu juuri silloin, kun sitä tarvitaan.
Tai hän käy sen hakemassa pikapikaa.
Jos nyt jotakin
negatiivista pitää kertoa, hän ei ole paras bussilla kulkija. Eräänkin
kerran hän ajoi bussilla kotipysäkkimme ohi, kun oli pimeä eikä bussi
kulkenut sitä samaa reittiä, jota hän omalla autollaan ajaa. Varmaankin
juuri siksi häntä on äärimmäisen vaikeaa saada lähtemään esim. työpaikan
bileisiin ja jos hän menee, niin ei hän siellä kauaa viihdy.
En
silloin kauan sitten arvannut, minkälaiseen aarteeseen törmäsin.
Reilusti yli neljäkymmentä vuotta olemme olleet yhdessä. Viikolla luin
Hesarista pakinan, jossa kirjoittaja totesi, että hänen kohdallaan ei
pidä paikkansa tokaisu päiväänkään en vaihtaisi pois. Hän olisi ollut
valmis vaihtamaan useitakin päiviä pois. Minä taas en vaihtaisi
päivääkään pois näiden yli neljänkymmenen vuoden aikana.
Emme
tainneet vielä edes seurustella, kun paikallinen kioskin pitäjä katsoi
meitä ja totesi, että noille kahdelle tulee kauniita lapsia. Hieman
tuota tokaisua ihmettelin, kun en ollut vielä edes ajatuksissani niin
pitkällä, että olisin osannut ajatella seurustelemista lapsista
puhumattakaan. Taisi tuo kioskin pitäjä olla selvännäkijä - kauniita
lapsia tuli kolmin kappalein.
Vuodet vierivät, lapsia
syntyi, ajoittain elämä oli kaikkea muuta kuin helppoa, mutta kelpo
miehen kanssa yhdessä olemme saaneet ongelmatkin hoidettua. Tuttu pappi
puhui kauan sitten myötä- ja vastamäistä ja tahdosta rakastaa. Hän ei
puhunut rakastamisesta vaan tahdosta.
Lasteni iskä on minulle matkakumppani, mökkikaveri, kokki, autonkuljettaja ja paljon muuta.
Huomenna vietämme isänpäivää. Minä haluan kiittää rakasta miestäni, lasteni
iskää, siitä, että hän on. Olemme yhdessä tahtoneet rakastaa. Ja
rakastaneet kaikki nämä vuodet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti