Etelän matka

Tänään kävimme miehen kanssa etelässä. Veljeni vaimoineen oli mukana. Matka suuntautui Tallinnaan. Veli oli autolla ja matkalla oli tarkoitus käydä tutustumassa Keilan vesiputokseen. Laivamatkan jälkeen istuimme autoon ja broidi ajoi ulos kaupungista. Opasteet johtivat meidän jonkinlaiselle kehätielle, jota tuntui jatkuvan ja jatkuvan.

Polttoainekin oli vähissä, joten ensimmäinen tavoite oli löytää tankkausasema. Olihan niitä, mutta ajatuksena oli ajaa ulos Tallinnasta, jolloin hintakin halpenisi. No, halpenihan se, mutta vasta kun olimme tankanneet, löytyi se halvin hinta.

Keilan vesiputouskin löytyi ja oli kyllä ihan näkemisen arvoinen - varsinkin, kun emme ole osanneet ajatella, että tasaisessa Virossa voisi olla vesiputousta.

Keilan alue oli muutenkin hyvin laitettu, vaikka siellä oli myös vanhoja raunioita.

Ja olihan siellä myös avenue.

Loppumatka kehätietä pitkin oli paljon lyhyempi ja osuimme myös merenrannalle, tosin korkealla sen yläpuolella.

Oli mukava matka ja hyvää seuraa. Paluumatkalle söimme seisovasta pöydästä, kuuntelimme Markku Aroa sekä tanssimme hetken. Ja sitten kuski toi meidät kotiovelle asti.

Kiitokset matkajohtajalle, jolla oli myös syntymäpäivät, sekä kuljettajallemme, joka oli etukäteen etsinyt Keilan alueen ja maksoi myös viulut.