Tänään oli siis tällä erää viimeinen hoitopäivä. Hommat hoituivat jo rutiinilla. Lounasaika meinasi yllättää. Pikkumies juoksenteli ilman vaatteita pitkin pihaa ja välillä piti ukin mennä ylämäkeen hänen kanssaan. Välillä piti peittää ukki ruohotupsuilla, joita oli lopulta jopa ukin korvassa.
Ehdimme kuitenkin valmistaa lounaan ennen kuin pikkumiehen yllätti nälkä. Päiväunille hän meni tosi kiltisti grillikatokseen. Puolen tunnin unien jälkeen itkuhälyttimestä kuului melkoinen meteli. Ukkoskuuro ropisi grillikatoksen kattoon. Pikkumies heilutteli hetken jalkojaan ja jatkoi uniaan. Puolentoista tunnin kohdalla menin herättämään ja otin verkot ja peitot pois, mutta pikkumies jatkoi vain uniaan. Melko pitkään sain hokea herätystä ennen kuin silmät aukesivat. Vauhtia oli kyllä sen jälkeen melkoisesti.
Isi haki pikkumiehen aikaisin kotiin ja me ukin kanssa lähdimme mökille, jossa meitä odotti nuorempi tyttäremme avopuolisonsa kanssa. Oli aika nauttia sampanjaa ja syödä mansikoita. Syy selviää varmaan lähiaikoina muillekin.
Ryhdyimme valmistautumaan ravustamiseen. Syötteja hankimme laittamalla verkon hetkeksi veteen ja saaliina oli kuusi särkeä ja yksi ahven. Rapumerrat on nyt laitettu veteen. Aamulla näemme, onko paikka oikea vai pitääkö vaihtaa ravustuspaikkaa. Jos on onni myötä, pitäisi kuudella merralle tulla jotakin.
Tänä iltana syömme tyttäremme ja hänen puolisonsa valmistamaa ruokaa ja valmistautumme huomisiin juhliin, jotka järjestää tyttäremme tulevat appivanhemmat.
Oli nautinto hoitaa pikkumiestä ja nyt jatkuvat nautinnot hieman erilaisina. Pikkumies on tulossa mökillemme tulevana torstaina, jolloin saamme jälleen seurata hänen kehitystään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti