Dubrovnikin vanhan kaupungin muureilla kävely toi mieleen käynnin Kiinan muurilla. Väkeä oli pilvin pimein ja jokainen halusi saada kuvan itsestään ilman, että taustalla näkyi ketään muuta. Jonoa siis pukkasi ja kun lämpö oli yli kolmenkymmenen, alkoi jo hiki tulla pintaan. Portaita oli myös samaan malliin kuin Kiinassa. Ylös ja hetken kuluttua alas ja kohta sama uudelleen. Koko parin kilometrin pituinen muuri oli myös käveltävä, kesken ei jätetä. Maisemat olivat komeat ja lopussahan se kiitos seisoi - puolikas litra olutta.
Loppupäivä kului jo totuttuun malliin, lounan jälkeen auringon ottoa ja meriuntia sekä päikärit. Illalla syömään vanhaan kaupunkiin ja hotellille nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti