Poijun arvoitus

Kovatuulisen päivän aikana jäät hajosivat ja uivat pois rannastamme. Poiju nousi pintaan. Laskimme laiturin paikoilleen ja silloinhan se vasta todella selvisi, että poiju oli viimeisen kuukauden aikana siirtynyt ainakin 15 metriä ja oli nyt laiturin toisella puolella melko kaukana.

Poiju on ollut samalla paikalla kaksitoista talvea ja oli melkein tämänkin talven. Vielä huhtikuun alussa se oli tutulla paikallaan.

Onneksi täällä mökkipaikkakunnalla on apua saatavissa. Voi olla, että jo huomenna tulee käymään paikallinen, jolla on tarvittavat välineet poijun siirtämiseen. Muutenhan siinä ei olisi ongelmaa, mutta poiju on kiinni betonipainoissa, joita ei ole kovin helppo siirtää. Aikoinaan oli melkoinen haaste saada ne soutuveneellä pudotettua oikeaan (edes suunnilleen) paikkaan.

Muuten kaikki oli talvehtinut hyvin. Pääsimme jo siivoamaan pihaa ja mansikkamaata ja laittamaan ensimmäisen vihannesmaan itämään. Sipulit, salaatin, tillin, pinaatin ja rucolan siemenet peittelin multaan ja harson alle lämmittelemään. Muutamassa viikossa tulee jo satoa.

Nyt on laituri paikoillaan, sauna lämpimänä ja jäät häipyneet laiturin edestä. Talviturkki on kyllä jo heitetty avantoon helmikuussa, mutta nyt voi mennä oikeasti uimaan. No vesi on vielä kylmää, joten uintilenkistä ei tule pitkää.