Nepal, Bhutan ja Delhi

9.3.2014 eli sunnuntaina illalla lähdemme Delhiin.

10.3.2014 Aamuyöllä Suomen aikaa olemme Delhissä. Pääsy transit-alueelle on todellinen voimainkoitos. Kärsivällisyyskin on koetuksella, kun tuntuu kestävän ikuisuuden ennen kuin saamme luvan tulla pois odotustilasta. Ilmeisesti matkalaukkujamme etsittiin käsipelillä ja siirrettiin Katmandun koneeseen. Niin meille ainakin kerrotaan. Matkalaukkumme oli kyllä jo Helsingissä tsekattu perille, mutta ei siitä ilmeisesti ollut nopeuttamaan tätä prosessia.

Pääsemme Delhistä Katmanduun, saamme viisumit ja löydämme oppaamme Antin (Antti Helin), joka asuu Katmandussa. Ryhmäämme kuuluu kolme pariskuntaa, jotka ovat matkustaneet paljon. Majoitumme hotelli Shenkeriin, joka oli Nepalin hallitsijan asuntona 1894 - 1964. Hotelli on todella vanha, mutta hieno, tosin hiukan jo aikaa nähnyt. Uima-allas on hieno. Aikataulumme ei oikein anna mahdollisuutta uimiseen, tosin sääkin on melko vilakka.

Illallisen syömme nepalilaisessa ravintolassa, jossa on tanssija esiintymässä iloksemme. Matkan ensimmäinen oikea ja vieläpä nepalilainen ateria maistuu erittäin hyvältä.

11.3.2014 tutustumme Katmanduun, jonka liikenne on aivan kamalaa. Mopoja tulee ja menee, liikenne on vasemmanpuoleinen. Kävelemme kaupungilla edestakaisin ja ihmettelyyn on todella syytä.

Käymme kuninkaallisella aukiolla, jossa tutustumme maan historiaan ja eläväiseen kaupunkikulttuuriin. 

Kiipeämme portaita Basantapurin torniin ihailemaan maisemia.

Käymme katsomassa, jos Kumari näyttäytyisi. Kumari on lapsijumalatar, joka valitaan tehtävään kolme- tai neljävuotiaana. Kumari tarkoittaa newarien (Kathmandunlaakson asukkaiden) kielellä neitsyttä. Hän on nuoruuden, viattomuuden ja koskemattomuuden symboli. Kumarin suonissa uskotaan virtaavan veren sijasta maitoa. Ja veren vuotaminen tarkoittaa, ettei tyttö ole enää jumalatar, kuten kaikille tytöille käy murrosiässä. Tilalle valitaan uusi tyttölapsi. 

Ja näemme vilauksen Kumarista ikkunan takana, tai sitten emme. Ainakin kaikki katselijat katsovat samaan suuntaan ja osoittelevat.

Seuraavaksi käymme puusta tehdyssä temppelissä (Kasthamandap), jossa näemme mm. sadhun eli hindulaisen askeetin. Sadhut omistavat koko elämän päämäärän eli jälleensyntymän syklistä vapautumisen tavoittelemiselle, ja luopuvat nautinnoista, yhteiskunnallisista velvollisuuksista ja maallisen omaisuuden tavoittelusta.

Sadhu

Matkamme jatkuu Swayambhunathiin eli buddhalaiseen temppeliin, joka sijaitsee korkealla mäellä Katmandun yläpuolella.

Katmandu levittäytyy laajalle

Palaamme hotellille ja pienen lepohetken jälkeen käymme vielä Antti-oppaamme kanssa kaupungilla kävelemässä.

Pesupaikka

Syömme illallisen hotellin ravintolassa.

12.3.2014 jätämme Katmandun ja lähdemme Pashupatinathin hindutemppeliin, jonka päivittäiseen rytmiin kuuluvan hindulaiset hautajaisseremoniat. Pääsemme katsomaan joen toiselta rannalta polttohautauksia.

Pysähdymme Bhaktaburin vanhassa kaupungissa, joka on UNESCOn maailmanperintökohde. Ensin syömme lounaan kattoterassiravintolassa maisemia ihaillen ja sitten lähdemme Antti-oppaan perässä kulkemaan kaupungilla. Tutustumme maailmanperintökohteeseen sekä asuttuun kaupunkiin.

 

Saviruukkuja kuivumassa polton jälkeen

Illaksi siirrymme Nagargotiin, jossa näemme Himalajan korkeimpia lumihuippuisia vuoria. Majoitumme vuoristohotellissa.

13.3.2014 heräämme ennen auringonnousua katselemaan hotellin kattoterassilta auringonkajoa Mount Everestille tai ainakin Himalajalle ja auringonnousua.

Ajamme lentokentälle ja lennämme Bhutaniin Paroon. Hotellissa emme ehdi syödä aamiaista emmekä kyllä oikeastaan Katmandun lentäkentälläkään. Saamme juuri kahvit ja pienet eväät ostettua, kun meidän pitää kiiruhtaa koneeseen. Paroon voi laskeutua vain aikaisin aamupäivällä, joten Dragon Airin kone lähtee reilusti etuajassa. Dragon Air on ainoa lehtoyhtiö, joka Paroon saa lentää eikä luvan hankkineita lentokapteenejakaan ole kovin montaa. Matka on henkeäsalpaava, lumihuipuisia vuoria näkyy kaiken matkaa. Näemme mm. Mount Everestin. Paroon laskeudumme todella mutkaisesti vuoria väistellen. 

Parossa majoitumme hotelli Olathangin mökkeihin ja syömme lounaan.

Hotellin päärakennus

Meidän "mökkimme"

Oleskelunurkkauksemme

Bhutanilainen lounas

Lähdemme tutustumaan Kansallismuseoon, linnoitukseen sekä kaupungin keskustaan.

Kansallismuseo

Paron laakso Kansallismuseon pihalta

Paikallisoppaamme virkapuvussaan

Luostari joen rannalla

14.3.2014 aamiaisen jälkeen on vuorossa retki tiikerin pesään (Tiger's Nest eli Paro Taktsang), joka on Paron laaksossa, Bhutanissa sijaitseva buddhalaisluostari. Se on kallionkielekkeellä sijaitseva Himalajan buddhalaisuuden pyhä paikka ja temppelikokonaisuus, johon ei ole muuta kulkutietä kuin polku ja portaat. 

Alkumatkan menemme hevosten selässä huimien maisemien läpi koko ajan ylöspäin. Hevosen kyydissä on muuten mukavaa, mutta ainakin minun heppani haluaa kulkea aivan jyrkän rinteen reunalla. Loppumatkan kävelemme ensin portaita alaspäin ja sitten ylöspäin. 

Alaspäin tulemme kävellen ja jalat ovat aivan poikki, kun matka on taitettu. Tämä oli kyllä ehdottomasti kerran elämässä kokemus.

Yöksi ajamme vielä pääkaupunkiin Thimpuun ja majoitumme hotelliin, jossa syömme illallisen.

15.3.2014 Thimpussa käymme ensin postitoimistossa teettämässä postimerkit omasta kuvastamme. Postitoimistossa suoritetaan kuvaus ja saamme merkit mukaan samantien. Lähetämme Suomeen muutaman kortin, kun on merkkejä.

Seuraavaksi käymme tutustumassa National Memorial Choeteniin, joka on buddhalaisten rukouspaikka Thimpussa. Siellä on paljon paikallisia kiertämässä temppelin ympäriä myötäpäivään. Kierroksia pitää tehdä pariton määrä. Yksikin vanhempi mies kertoo kiertävänsä koko päivän tätä reittiä. Temppelialueella on isoja rukousmyllyjä.

 

Sitten ajamme katsomaan korkeaan mäen päällä olevaa isoa buddhan patsasta. Maisemat alas Thimpun laaksoon ja ympäröiville lumihuippuisille vuorille ovat komeat.

Tutustumme Bhutanin kansalliseläimeen takiniin Motithangin reservaattissa.

Seuraavaksi käymme Thimpun linnoituksella, joka vuodesta 1952 lähtien ollut hallintorakennus. Siellä on paljon erilaisia rakennuksia, kauniita yksityiskohtia sekä maalauksia, mm. neljä ystävystä ja uskontoon liittyviä aiheita.

Syömme bhutanilaisen lounaan ja juomme paikallista olutta.

Koska on lauantai, pääsemme tutustumaan viikonloppumarkkinoihin ja kokeilemaan paikalllisia herkkuja, mm. betelpähkinää ja jakinmaitojuustoa. Myytävänä on ruokien lisäksi erilaista rihkamaa ja tarvekalua.

Jakimaitojuustoja

Lopuksi tutustumme Bhutanin kansallispeliin eli jousiammuntaan, joka on joukkuepeli. Sääntöjä on hiukan vaikea ymmärtää.

Muutama kuva Thimpusta ennen kuin jatkamme matkaa kohti Punakhaa.

16.3.2014 nousemme jo tutuksi tulleeseen bussiin matkalaukut mukanamme ja lähdemme matkaan. Tien vieressä näemme yksinäisen jakin.

Matkamme jatkuu Dochulan solaan, josta avautuu huima näköala Himalajalle. Näemme koko pitkän lumihuippuisten vuorten jonon. Meitä onnistaa, sillä näköalapaikkamme on 3150 metrin korkeudessa ja sää on kirkas - ei pilven pilveä. Solaan oli rakennettu 108 stupaa, jotka on rakennettu 2004 voittoisan taistelun kunniaksi ja jotka meidän pitää kuvata monesta kuvakulmasta. 

Pidämme teetauon solan majatalossa.

Jatkamme matkaa alaspäin 1200 metriä merenpinnasta olevaan Punakhaan. Tiet muuttuvat kapeiksi ja kuoppaisiksi. Matkalla pysähdymme lounaalle Lobesaan. Talot matkan varrella ovat vaatimattomia, mutta entistä komeammin koristeluja.

Nyt seuraa matkan eriskummallisin kohde. Kävelemme lounaspaikastamme Lama Drukpa Kunleyn luostariin. Matkalla on muitakin kävelijöitä. Drukpa Kunley se vasta melkoinen kaveri onkin. Lapsettomia naisia siellä siunataan, tungos on melkoinen.

Tämän pellon yli kävelemme, takana on luostari.

Munkit tarjoavat teetä

Luostarin ympäristössä on matkamuistoja myyviä kauppoja. Fallossymboli häätää pois pahoja henkiä ja ehkäisee juoruja bhutanilaisen uskomuksen mukaan.

Paikallisoppaamme ja fallossymboli talon seinässä

Punakhassa tutustumme hulppeaan linnoitukseen.

Täälläkin on paljon hienoja maalauksia, aiheet vaikuttavat samoilta kuin aiemminkin.

Majoitumme hotelliin Punakhassa. Illallisen jälkeen nautimme hetken täysikuusta ja nukahdamme helposti.

17.3.2014 matkaamme Dochulan solan kautta Thimpuun. Joudumme lähtemään hyvin aikaisin, koska tietöiden vuoksi tietä Thimpuun ajetaan yhteen suuntaan suuntaa vaihtaen. Ennen klo 10 pääsee Thimpuun ja sen jälkeen suunta on Thimpusta Punakhaan. Ehdimme juuri ja juuri ajoissa yksisuuntaiselle tien osuudelle. Välillä joudumme pysähtymään. Liikennettä on paljon ja ajamme jonossa. Tietyöläiset ovat kokonaisten perheiden voimin majoittuneet tietyömaan laidoilla.

Ambulanssi tulee vastaan ja sitä väistetään

Toteamme, että olimme olleet onnekkaita menomatkalla, sillä Himalajaa ei näy tällä kertaa ollenkaan pilvien keskeltä. 

Bussimme ja kuskimme

Thimpussa tutustumme taidekouluun.

Koko Bhutanissa ei ole yksiäkään liikennevaloja. Thimpussa on maan ainoa liikennepoliisi. Puitteet ovat komeat. 

Liikennepoliisi

Ajamme yöksi Paroon samaan hotelliin, jossa olimme ensimmäisen yön Bhutanissa. Matkalla pysähdymme kahden joen risteykseen.

Tietöitä on myös tällä matkalla. Nyt ovat hommissa naiset.

18.3.2014 jätämme jäähyväiset Bhutanille ja lennämme Delhiin. Hyvä onnemme jatkuu edelleen, saamme ylibuukkauksen vuoksi paikat business luokkaan, jossa on mukavasti tilaa sekä hyvä ruoka, mikä onkin tarpeen.

Delhissä emme ehdi hotellissa syömään, sillä oppaamme Antti vie meidät metrolla vanhaan kaupunkiin kujille kävelemään. Metromatka kestää tunnin suuntaansa ja menomatkalla on hyvin väljää, mikä antaa väärän kuvan metron käytöstä. Kujilla käveleminen on todellista extremeurheilua, sillä autoja, mopoja, riksoja ja muita kulkuvälineitä tulee kaikkialta.

Metroasema näkyy hotellihuoneen ikkunasta

Vaihtoehtoiset kulkuneuvot

Selviämme kuitenkin moskeijalle kunnialla. Väkeä on todella paljon.

Pienen lisäkävelyn jälkeen otamme riksat paikkaan, jossa oppaamme Antti muistelee oleva hyvän päivällispaikan. Riksan kyydissä ei voi ottaa kuvia, on pakko pitää kiinni kaksin käsin. Päivällispaikkaa emme löydä ja marssimme peräkanaa takaisin metroasemalle, jossa totuus paljastuu.

Jokainen metromatkustaja läpivalaistaan ja vielä tutkitaan verhon takana ja tähän menee aikaa, jos matkustajia on paljon, kuten paluumatkallamme on. Miehille ja naisille on omat jonot. Ja miesten jono on todella pitkä. Metroaseman virkailija neuvoo meille toisen metroaseman sisäänkäynnin, jossa on lyhyempi jono. Jonotamme ja pääsemme aikanaan turvatarkastukseen. Keksimme naisporukassa, että yksi meistä menee ensin läpi ja kun näemme hänet, laitamme laukkumme läpivalaisulinjalle. Eipä tuossa läpivalaisulinjan toisessa päässä näy mitään vartiointia. Emme halunneet kenenkään ottavan laukkujamme. Tämä härdelli näyttää olevan vain Delhin metroasemilla, sillä vastaavaan emme törmänneet lähtöasemallamme.

Metro on tupaten täynnä ja tunkemalla mahdumme kaikki seitsemän samaan junaan, emme vielä ensimmäiseen, mutta toiseen. Sovimme, että kukin pariskunta pitää toisistaan kiinni ja matkalle jääneet lasketaan sitten perillä. Paluumatka kestää siis tunnin ja suurimman osan ajasta seisomme muiden matkalaisten kanssa ruuhkassa. Perillä laskemme tappiot eikä kukaan ollut jäänyt junasta.

Syömme illallisen hotellissamme ja painumme petiin. Aamulla on aikainen herätys, matka lentokentälle ja lento kotiin. 

Tällä matkalla huomasimme, että paikallistuntemuksen omaava opas on erittäin tärkeä. Saimme koko matkan aikana valtavasti erilaisia kokemuksia. Näimme kolme täysin erilaista maata ja kulttuuria.