Matkamme kuudentena päivänä nousimme jo tutuksi tulleeseen bussiin matkalaukut mukanamme ja matkasimme Dochulan solaan, josta avautui huima näköala Himalajalle. Näimme koko pitkän lumihuippuisten vuorten jonon. Meitä onnisti, sillä näköalapaikkamme oli 3150 metrin korkeudessa ja sää oli kirkas - ei pilven pilveä. Solaan oli rakennettu 108 stupaa, jotka meidän piti kuvata monesta kuvakulmasta. Teetauon jälkeen jatkoimme matkaa alaspäin 1200 metriä merenpinnasta olevaan Punakhaan.
Punakhassa tutustuimme hulppeaan linnoitukseen ja majoituimme hotelliin lähellä kylää nimeltä Talo. Illallisen jälkeen nautimme hetken täysikuusta ja nukahdimme helposti.
Seitsemäntenä päivänä matkasimme Dochulan solan kautta Thimpuun. Totesimme, että olimme olleet onnekkaita, sillä Himalajaa ei näkynyt ollenkaan pilvien keskeltä. Thimpussa tututuimme taidekouluun sekä luonnonlääketieteeseen ja ajoimme yöksi Paroon samaan hotelliin, jossa olimme olleet ensimmäisen yön Bhutanissa.
Kahdeksantena päivänä jätimme jäähyväiset Bhutanille ja lensimme Delhiin. Hyvä onnemme jatkui edelleen, saimme paikat business luokkaan, jossa oli mukavasti tilaa sekä hyvä ruoka, mikä olikin tarpeen. Delhissä emme ehtineet hotellissa syömään, sillä oppaamme Antti vei meidät metrolla vanhaan kaupunkiin kujille kävelemään. Metromatka kesti tunnin suuntaansa ja menomatkalla oli hyvin väljää, mikä antoi väärän kuvan metron käytöstä. Kujilla käveleminen oli todellista extremeurheilua, sillä autoja, mopoja, riksoja ja muita kulkuvälineitä tuli kaikkialta. Selvisimme kuitenkin moskeijalle kunnialla ja pienen lisäkävelyn jälkeen otimme riksat paikkaan, jossa Antti arveli oleva hyvän päivällispaikan. Sitä emme löytäneet ja marssimme peräkanaa takaisin metroasemalle, jossa totuus paljastui.
Jokainen mertomatkustaja läpivalaistaan ja vielä tutkitaan ja tähän menee aikaa, jos matkustajia on paljon, kuten paluumatkallamme oli. Metro oli tupaten täynnä ja tunkemalla mahduimme kaikki seitsemän samaan junaan. Paluumatka kesti siis tunnin ja suurimman osan ajasta seisoimme muiden matkalaisten kanssa ruuhkassa.
Söimme illallisen hotellissamme ja painuimme petiin. Aamulla oli aikainen herätys ja matka lentokentälle.
Punakhassa tutustuimme hulppeaan linnoitukseen ja majoituimme hotelliin lähellä kylää nimeltä Talo. Illallisen jälkeen nautimme hetken täysikuusta ja nukahdimme helposti.
Seitsemäntenä päivänä matkasimme Dochulan solan kautta Thimpuun. Totesimme, että olimme olleet onnekkaita, sillä Himalajaa ei näkynyt ollenkaan pilvien keskeltä. Thimpussa tututuimme taidekouluun sekä luonnonlääketieteeseen ja ajoimme yöksi Paroon samaan hotelliin, jossa olimme olleet ensimmäisen yön Bhutanissa.
Kahdeksantena päivänä jätimme jäähyväiset Bhutanille ja lensimme Delhiin. Hyvä onnemme jatkui edelleen, saimme paikat business luokkaan, jossa oli mukavasti tilaa sekä hyvä ruoka, mikä olikin tarpeen. Delhissä emme ehtineet hotellissa syömään, sillä oppaamme Antti vei meidät metrolla vanhaan kaupunkiin kujille kävelemään. Metromatka kesti tunnin suuntaansa ja menomatkalla oli hyvin väljää, mikä antoi väärän kuvan metron käytöstä. Kujilla käveleminen oli todellista extremeurheilua, sillä autoja, mopoja, riksoja ja muita kulkuvälineitä tuli kaikkialta. Selvisimme kuitenkin moskeijalle kunnialla ja pienen lisäkävelyn jälkeen otimme riksat paikkaan, jossa Antti arveli oleva hyvän päivällispaikan. Sitä emme löytäneet ja marssimme peräkanaa takaisin metroasemalle, jossa totuus paljastui.
Jokainen mertomatkustaja läpivalaistaan ja vielä tutkitaan ja tähän menee aikaa, jos matkustajia on paljon, kuten paluumatkallamme oli. Metro oli tupaten täynnä ja tunkemalla mahduimme kaikki seitsemän samaan junaan. Paluumatka kesti siis tunnin ja suurimman osan ajasta seisoimme muiden matkalaisten kanssa ruuhkassa.
Söimme illallisen hotellissamme ja painuimme petiin. Aamulla oli aikainen herätys ja matka lentokentälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti