Risteily Karibialla ABC-saarille

Tammikuussa 2026 teemme risteilyn Karibialle kohteena ABC-saaret ja muutama muukin. ABC-saaret ovat Aruba, Curacao ja Bonaire, jossa laivamme ei tällä matkalla rantaudu. ABC-saaret ovat osa Alankomaita. Muita risteilymme saaria ovat Barbados, St.Lucia ja Grenada, joilla kaikille olemme käyneet jo aiemmin Sea Cloud-purjelaivalla.

7.1.2026 matkapäivä (Helsinki-Lontoo-Barbados)

Heräämme aamuneljältä ja ajamme lentoasemalle. Pienten eväiden syömisen jälkeen nousemme Finnairin Lontoon koneeseen. Reittiä lentää melko uusi Airbus, jossa on väljästi istumatilaa myös ekonomy-luokassa. Tarjoiluna on mustikkakeittoa ja vettä. Ostaa olisi toki voinut jotakin ruokaakin, mutta meillä on kotona tehdyt eväsleivät mukanamme. Lentoaika on hiukan yli kolme tuntia. Koneessa on viihdejärjestelmä, josta voi katsella elokuvia ja pelata pelejä.

Heathrowssa vaihdamme terminaalia kolmosesta vitoseen. Vaihtomatka on pitkä ja aikaa kuluu. Onneksi meillä on riittävästi aikaa. Ehdimme nauttia pienet oluet lentokentällä ennen Barbadoksen koneeseen nousua. Lentoaika Barbadokselle on reilut yhdeksän tuntia ja lentoyhtiönä British Airways. Koneessa on tarjolla lounasta sekä pieni välipala ennen laskeutumista. Aika kuluu torkkuessa sekä elokuvia katsellessa. Onnistun katsomaan nukahtamatta Emma Thompsonin tähdittämän osin Suomessa Kolilla ja Joensuussa kuvatun Sydäntalvi elokuvan (Dead of Winter).

Perillä Barbadoksessa olemme Suomen aikaa seuraavana aamuna, mutta paikallista aikaa vielä samana iltana. Siirrymme hotelliin (Courtyard Marriot), saamme huoneet, syömme pienen illallisen ja painumme pehkuihin. Hereillä oloa on tullut ihan riittävästi, joten uni maittaa.

8.1.2026 Bridgetown (Barbados) nousemme laivaan ja risteily alkaa

Hotelliaamiaisen jälkeen käymme hotellin rannalla, joka ei varsinaisesti ole hotellin oma. Sinne pääsee kuitenkin portista hotellin avaimella. Rantaan on pieni kävelymatka. Portti aukeaa ja ihastelemme hienoa rantaa.

Tällä kertaa emme kuitenkaan käy uimassa. Palaamme hotelliin, keräämme tavarat ja nousemme bussiin, joka vie meidät - yllättävää kyllä - suoraan laivaterminaaliin. Teemme check-inin, joka ei ole ollenkaan monimutkainen. Meillä on tässäkin tuuria, sillä muita matkustajia ole jonottamassa lainkaan. Pääsemme hyttiin, joka on jo valmiina meille. Otimme tavallista paremman hytin juhlamatkamme kunniaksi. Ja hyvältähän se näyttää. Laivan takaosassa oleva parveke on iso ja sinne mahtuu aurinkopetien lisäksi pöytä ja tuolit.

Lähdemme syömään lounasta laivan Islands eli buffet -ravintolaan. Ruokaa on riittävästi ja ravintolatila on väljä, ilmava ja lähes ylimmässä kerroksessa. Ensin kuitenkin yhdet oluet.

Barbadoksessa laivamme on jälleen konttisataman takana eli näköalaa ei ole, mutta kontteja on. 

Lounaan jälkeen matkanjohtajamme pitää meille tutustumiskierroksen, jonka aikana kierrämme lähes koko laivan. Laiva on melko tyhjä, sillä on vaihtopäivä ja suurin osa uusista matkustajista tulee meidän jälkeemme. Kierroksen jälkeen lepäilemme hytissä ja odottelemme matkalaukkujamme.

Syömme matkaseurueemme kanssa yhteisen illallisen laivan pöytiintarjoiluravintolassa. Matkanjohtajamme varaa ryhmällemme illallisen johonkin laivan ravintolaan joka illaksi. Voimme toki mennä syömään muuallekin. Tapaamme aperitiivien merkeissä puolisen tuntia ennen illallisaikaa Live Room -nimisessä baarissa.

Illallisen aikana selviää, että laivan kapteeni on suomalainen tai oikestaan ahvenanmaalainen Freddie.

Illallisen jälkeen laiva lähtee ja käymme tutustumassa laivan Broadway teatteriin. Drinkkien jälkeen kutsuu uni emmekä oikein jaksa nauttia laivan monipuolisesta ohjelmasta. 

9.1.2026 Castries (St. Lucia) klo 08.00 – 20.00 

Aamulla heräämme Castriesissa St. Lucian saarella jossa olemme jälleen konttisataman takana.

Aamiaisen jälkeen nousemme satamassa linja-auton kyytiin ja matkaamme pitkin länsirannikkoa kohti Soufrieren kaupunkia. 

Matkalla pysähdymme näköalapaikalle ottamaan kuvia ja nauttimaan paikalliset Piton oluet. Tätä olutta maistelimme jo aiemmalla Karibian risteilyllämme.

Laskeudumme Ansen kaupunkiin. Matka on melko mutkikas ja mäkinen.

Toinen pysähdys on ennen Soufrierea mäellä, josta näkyy Piton vuoret (tai niiden huiput) sekä Soufrieren kaupunki alhana laaksossa.

Laskeudumme Soufrieren kauniiseen kaupunkiin, jota ympäröi vehreä vuoristo ja valtava Piton vuori. Jatkamme Sulphur Springsin puistoon, jossa näemme kuplivat rikkilähteet. Nämä näimme edellisellä Karibian risteilyllämme. Jonkinmoinen rikin tuoksu leijuu edelleen ilmassa.

Ajamme ihailemaan kasvitieteellistä puutarhaa (Diamond Falls Botanical Gardens), jossa on kolibrejä ja kauniita kasveja sekä upea vesiputous. 

Lounaan syömme vanhaan sokerimyllyyn (The Old Mill Bar) tehdyssä ravintolassa. 

Ruokana on riisiä, kanaa, salaattia ja jotakin. Ihan hyvää ja sopivasti, tarjolla noutopöydästä.

Ajomatka takaisin Castriesiin kestää reilun tunnin.

Palaamme laivalle ja nautimme oluet omalla parvekkeella. 

Ilta kuluu laivalla, ensin aperitiivit, sitten illallinen ja lopuksi hiukan illanviettoa laivan baareissa.  

10.1.2026 Meripäivä suuntana Aruba

Meripäivää vietämme pääosin hytissä tai omalla parvekkeella laiskotellen ja lukien. Pääosa muista matkustajista viettää aikaa ottaen aurinkoa kannelle. Me emme oikein ole auringonottajia. Ja aurinkotuolit ovat paisteessa eivätkä varjossa, tai ainakin suurin osa niistä. On tosi kuuma. 

Horisontti näkyy, eikä yhtään laivaa missään.

Kesken laiskottelun kuuluu hillitön meteli ja ryntäämme parvekkeelle. Mitään ei enää näy, mutta naapuriparvekkeelta tiedetään kertoa, että jokin hävittäjälauma pyyhkäisi melko läheltä laivaamme. Ja hetken kuluttua näemme itsekin hävittäjät lennossa. Yhdysvaltojen lentotukialus USS Gerald R. Ford on Venezuelan tilanteen vuoksi pysäköitynä lähelle reittiämme (kansainväliselle merialueella, meistä pohjoiseen) ja hävittäjät harjoittelevat laivamme ja lentotukialuksen välisellä alueella. Laivamme kapteeni kuuluttaa, että kyseessä on jokaviikoinen harjoitus.

Käymme uimassa sisäuima-altaassa, joka ei houkuttele kuten ei ulkouima-allaskaan. Väkeä altaissa ja kannella on aivan liikaa. Aamiaisen ja lounaan syömme 47 ravintolassa, jossa on pöytiintarjoilu. Illallisen syömme ryhmämme kanssa.

Tutustumme johonkin laivan baareista ennen nukkumaan menoa. Meripäivänä ei oikeastaan tapahtu mitään - normaalisti siis.

11.1.2026 Oranjestad (Aruba) klo 09.00 – 20.00

Alankomaille kuuluva Aruba on sielultaan karibialainen – salsan sykettä, rentoa elämänmenoa, upeita rantoja ja paljon aurinkoisia päiviä vuodessa.

Satamassa ei ole kuin yksi laiva meidän lisäksemme (Freewinds, joka on valmistunut Suomessa Wärtsilän telakalla. Nykyään se on scientologien omistuksessa). Lienevätkö Venezuelan tapahtumat karkoittaneet laivat ja turistit. 

Freewinds Aruban laiturissa

Aamiaisen jälkeen lähdemme retkelle. Aloitamme värikkäästä Oranjestadista, joka on saaren pääkaupunki. 

Ajamme kohti Casibarin kalliomuodostelmaa, johon pääsemme kiipeämään. Ylöspääsy ei ole vaikeaa, ja huipulta on jonkinmoinen näköala ympäröivälle alueelle. 

 

Alaskin pääsemme vaivatta. Aruban ensimmäinen paikallinen olut eli Magic Mango tulee maisteltua. 

Vierailemme tehtaalla, jossa saarella kasvavasta aloe verasta valmistetaan ihonhoitotuotteita. Aloe vera on kutakuinkin ainoa saarella kasvava kasvi. Saari on kivikkoinen ja tuliperäinen. Meille esitellään, miten aloe veraa käsitellään ennen kuin siitä valmistetaan tuotteita.

Ajamme saaren toiseen päähän katselemaan Kalifornia-majakkaa. Matkalla huomaamme, että puut ovat kaikki toispuoleisia, tuuli on niitä muovannut. Maisema majakan ympärillä on karua ja pusikkoista, ei tee mieli lähteä kävelylle, vaikka taustalla välkyykin meri. Majakka (rakennettu 1915 - 1916) on saanut nimensä lähistölle v. 1891 haaksirikkoutuneen Kalifornia-höyrylaivan mukaan. Kun alus haaksirikkoutui, ei paikalla vielä ollut majakkaa. Majakka on remontissa, joten emme pääse sisään.

Turistien kulkupeli, ei kuitenkaan meidän

Karua ja kuivaa

Viimeinen pysähdyksemme on yhdeksi maailman parhaimmaksi rannaksi valitulla Eagle Beachilla, jossa uimme hetken. 

Risteilyllä maissa pitää aina ostaa paikallista olutta, sillä sitä ei laivalta saa. Tällä rannalla ehdimme maistella Chill ja Balashi -oluet. Aruballa on siis kolme omaa olutta, mutta tarpeet siihen ovat tuontitavaraa. 

Palaamme laivalle ja hyttiimme, jossa henkilökunta on tehnyt jälleen pyyheliinataidetta. Muista retkikohteista poiketen Arubassa piti olla mukana passi, kopio ei kelpaa. Vaikka ei meiltä papereita tarkastettu.

12.1.2026 Willemstad (Curaçao) tulo klo 08.00

Nautimme aamiaisen omalla parvekkeella. Hyttimme hintaan kuulu yksi hyttiin tuotu aamiainen ja sen aika on tänään. Retkelle lähtö on aikaisemmin kuin muina aamuina. Aamiainen ei tietenkään ole yhtä runsas kuin ravintolassa.

Curaçao on viehättävä lomasaari, jossa hollantilais-karibialainen arkkitehtuuri ja elämänmeno valloittavat monen kävijän sydämen. Poistumme laivasta ja laiturilla meille tanssivat paikalliset rouvat.

Ensin ajamme flamingolammen luo, mutta flamingot ovat liian kaukana kuvattaviksi. Hädin tuskin niitä näkee. Seuraava kohteemme ovat Haton tippukiviluolat, jotka muodostuivat merenpinnan alapuolella miljoonia vuosia sitten ja tänä päivänä siellä voi nähdä useita stalagmiitteja ja stalaktiitteja. Vierailemme luolissa, joissa on kuvaaminen kielletty, paitsi parissa paikassa. 

Ylitämme myös sillan ja näemme laivamme lisäksi joen tai kanavan, johon on pysäköity pienempiä laivoja. Taitaa siellä olla eilen Arubassa näkemämme Freewindskin.

Yksi Curaçaon erikoisuuksista on likööri, joista kuuluisin lienee ”Blue Curaçao”. Chobolobo-likööritehtaalla kuulemme, miten tätä kuuluisaa likööriä valmistetaan ja maistelemme paikallisia liköörejä. Ja tietenkin mukaan tarttuu myös jotakin tehtaan kaupasta.

Willemstad vaikuttaa värikkäältä ja kauniilta. Laivalla pitää olla takaisin jo aamuyöllä. Eli onhan tässä toki vielä ilta aikaa. Nyt kuitenkin vielä retkibussilla seuraavaan kohteeseen. Matkalla ohitamme Caribbean Medical Universityn.

Ennen paluuta laivalle suuntaamme Curaçaon museoon ja tutustumme sen mielenkiintoisiin kokoelminn, jotka kertovat saaren historiasta ja kulttuurista. Aikamme on rajallinen, joten tutustuminen jää pintapuoliseksi. Ja yllättäen siellä toimii Wifi, jota pitää tietenkin hyödyntää.

Palaamme laivalle lounaalle ja lepäämään. 

Iltapäivällä lähden vielä kävellen tutustumaan laivan lähialueisiin. Silta on kääntösilta, joten en mene sen yli. Huonolla tuurilla silta avautuu ja joudun odottelemaan ehkä pitkäänkin. Tieto odotusajoista on hiukan epäselvä.  

Ja löytyyhän se paikallinen olutkin. Lepotauko onkin paikallaan.

Päivän aikana laituriin on rantautunut toinen risteilylaiva, Holland-American Rotterdam, josta väki purkautuu retkeilemään.

Tiistai 13.1. Meripäivä laiva lähtee 5.00

Isojen risteilylaivojen vuoksi meidän pitää vaihtaa laituria. Kovan merenkäynnin vuoksi kapteeni päättää, että lähdemme kohti Grenadaa aamulla viiden aikoihin. Alkuperinen lähtöaika olisi ollut aamulla yhdentoista jälkeen.  

Suomalainen kapteenimme kutsuu meidät tutustumaan laivan komentosiltaan. 

Illalla on laivan kannella barbecue illallinen, jonka käymme testaamassa. Ihan hyvä ruokavalikoima ja täyttävä. Kuvan omenapiirakka on todella iso eli tarkoitettu jaettavaksi todella monelle.

Keskiviikko 14.1. St George’s (Grenada) klo 10.00 - 20.00 (TH)

Grenadan pääkaupunki St George’s lumoaa värikkäällä satama-alueellaan ja dramaattisella tulivuorimaisemallaan. Jyrkät mäet, siirtomaatyyliset rakennukset ja viehättävät kujat tekevät kaupungista yhden Karibian kauneimmista. Tuoksuva muskottipähkinä ja muut mausteet ovat läsnä kaikkialla – Grenada onkin ansainnut lempinimensä “Maustesaarena”.

Rantaudumme St. George´siin aamupäivällä. Olemme käyneet täällä jo aeimmalla risteilyllämme eikä meillä ole matkaohjelmaan kuuluvaa retkeä. Päätämme lähteä laivan retkelle katamaraaniajelulle. 

Retkelle lähtö on melkoinen operaatio, kun suuria massoja liikutellaan. Kokoontuminen on laiturin rannan puoleisessa päässä, jossa asetumme jonottamaan retkinumeromme taakse. Retkiä on useita ja lähtijöitä on paljon, Laiturilla on siis melkoinen ihmispaljous. Ilmoittaudumme retkelle ja lähdemme kävellen melko pitkälle matkalle kohti katamaraania, joka ei päässytkään ajamaan laivamme lähelle. Kävelemme tunnelia pitkin toiselle rannalle, josta löydämme retkipaatin. 

Ajamme katamaraanilla jollekin rannalle, jossa on mahdollisuus uida. 

Koko matkan on tarjolla juotavaa, rommipunssia, olutta tai limuja. Brittiläiset kanssaretkeilijämme ottavat ilon irti reissusta, tanssivat ja laulavat. Iloinen meno tarttuu meihin suomalaisiinkin, joita on meidän kahden lisäksi kaksi pariskuntaa. Retken jälkeen meidät haetaan pikkubussilla takaisin laivalle. Eikä siis tarvitse kävellä takaisin. 

Tämä ilta on viimeinen laivalla ja illallinen on katettu juhlavammin. Lisäksi osa laivan henkilökunnasta esittäytyy ravintolassa. 

Ennen nukkumaanmenoa on pakattava laukut ja jätettävä ne hytin ulkopuolelle puolenyön aikoihin.  

Torstai 15.1. Bridgetown (Barbados) laiva saapuu klo 07.30, lento Lontoon kautta Helsinkiin

Aamulla saavumme Bridgetowniin ja jätämme laivan aamiaisen jälkeen. Nousemme bussiin, joka ajaa Bridgetownin kaupunkiin. Matkalaukkumme laitetaan kyytiin, joka vie ne aikanaan lentokentälle.

Meille on varattu retki Harbour Lights -uimarannalle, jossa kulutamme aikaa. Ranta on hieno ja siellä on mukava uida. Rannalla ei oikeastaan ole kunnon suihkuja, mutta onnistumme kuitenkin saamaan suurimmat hiekat pois ja vaatteet päälle. Ja uinnin jälkeen ehdimme ottaa oluet (paikalliset, toki).

Ajamme lounaalle lähelle lentokenttää Sunbury Plantation nimiselle 1600 luvulta peräsiin soevalle plantaasille. Meille on järjestetty opastettu kierros ennen lounasta. Paikalla on myös hyvä vaihtaa viimeiset matkavaatteet.

Matka alkaa olla jo lähes valmis. Vielä on kotimatka Helsinkiin Heathrown kautta.