Tansaniassa

13.11.2014 

lähdemme Tansaaniaan tapaamaan poikaamme, joka on kesällä aloittanut siellä työn.

Tansanian matkamme alkaa torstaiaamuna kukonlaulun aikaan. Koneenvaihto Amsterdamissa ja matka jatkuu kohti Dar es Salamia, jossa meitä on vastassa Ali. Ali ajaa meidät New Africa hotelliin, jossa poikamme jo odottaakin. Huoneemme on kahden huoneen ja kahden wc:n huoneisto, josta on näkymä merelle. Hotelliin tulemme pimeän aikaan, joten eipä siinä paljon ehtinyt näydä maisemia.

14.11.2014

Aamiaisen jälkeen Steven tulee noutamaan meitä ja lähdemme matkaan. Ensimmäinen pysähdyspaikka on ostoskeskus, josta poikamme hankki i erilaisia tarvikkeita, mm. kaksi peittoa ja tyynyä vierailleen. Vaihdamme rahaa rahanvaihtopisteessä. Tansanian rahaa saa muutamalla dollarilla kokonaisen pinon ja usea paikallinen hakeekin isoja pinoja rahaa. Meistäkin tulee miljonäärejä, sillä 600 dollaria vaihtuu reiluksi miljoonaksi käden käänteessä.

Ostamme myös erilaisia ruokia, joita ei ole saatavilla sisämaan kaupungeissa. Ostosretkemme ajan Steven odottelee autossa, jonka takaosa täyttyyy erilaisilla ostoksilla ja tarvikkeilla. Sen jälkeen suuntaamme Tanzam Highwaylle ja kohti Mikumin kansallispuistoa. Matka kestää tunteja, syömme lounaan lähellä Morogoroa ja olemme perillä kansallispuistossa iltakuuden aikaan. Matkaan ostoksineen menee siis koko valoisa päivä.

Maksamme kansallispuiston sisäänpääsymaksun kahdeksi vuorokaudeksi ja kirjaudumme Vuma Hills Tented Camp nimisella majoitusalueelle. Illallisen jälkeen uni maittaa mukavuuksin varustetussa "teltassa". Majoittujien kuljettajille on myös varattuna majoituspaikat edullisella hinnalla.

Kuvia alkumatkastamme on linkin takana. 

15.11.2014

Aamulla aikaisin aamukahvin jälkeen ajamme ensimmäisen ajon puistossa. Saamme jo ensimakua elämistä, vaikka ihan kaikki lajit eivät vielä ole näkösällä. Palaamme majoituspaikkaamme aamiaiselle, jatkamme toisella ajoilla, näemme lisää eläimiä ja palaamme lounaalle. Lounaan jälkeen lepäämme hetken uima-altaalla ja jatkamme taas safaria. Illan hämärtyessä palaamme teltallemme illallisella ja nukkumaan. Ensimmäisenä päivän emme nähneet leijonia.

16.11.2014

Toinen päivä alka samalla tavalla aamuajolla. Steven kyselee muilta puistossa ajelevilta, onko leijonia näkynyt ja nyt on. Kuulemma ihan lentokentän vieressä eli aivan Tanzam Highwayn ja kansallispuiston portin lähellä. Ja siellä niitä onkin, yksi uros yhden puun alla ja muutama pienempi toisen puun alla. Ovat kaukana tiestä, joten emme näe kuin aavistuksen. Lähdemme aamiaiselle, pakkaamaan tavarat ja luovuttamaan teltan seuraaville. Eli on aika lähteä jatkamaan matkaa.

Ensin kuitenkin ajamme vielä uudelleen puistoon toiveena nähdä leijonat vielä paremmin. Naarasleijona pentuineen on ilmeisesti kyllästynyt lähistöllä pyöriviin autoihin ja päättää viedä poikueensa kauemmas. Kuinka ollakaan, juuri sillä hetkellä, kun ajamme ohi. Onpa hienoa nähdä monta leijonaa niinkin lähellä.

Kuvia Mikumin luonnonpuistosta on linkin takana.

Mikumista jatkamme matkaa kohti Iringaa. Tie on alkumatkan hyvää ja tasaista. Matka sujuu sukkelasti eikä liikennettä ole ihan kamalasti. Onhan sunnuntaipäivä, vaikka ei se taida vaikuttaa mitenkään liikenteen määrään. Rekkoja on menossa länteen ja palaamassa Dar es Salamiin varmaankin yhtä paljon joka päivä.

Ennen Iringaa on todella mutkainen ja vaarallinen tieosuus, jonka aikana nousua tulee varmaan ainakin reilut viisisataa metriä. Tiellä on hajonneita rekkoja pysähtyneinä ajoväylälle. Niiden ohittaminen onnistuu kyllä melko helposti, sillä nopeudet ovat pieniä ja löytyy opastajia, jotka viittovat, kun tie on selvä eikä vastaantulijoita näy kovin lähellä. 

Syömme Vuma Hillsistä saamamme lounaseväät ennen kuin lähdemme nousemaan mäkeä ylös viimeisen kylän liepeillä. Kylän bussiasemalla on siisti vessa, jonka käytöstä olisi varmaan ollut hyvä maksaa jotakin. Menen sinne yksin eikä minulla ole rahaa mukana. Miesväki on käyttänyt puskia. Vessavahti viittoo minut vapaaseen koppiin ja hymyilee iloisesti.

Pääsemme Iringaan perille ja majoitumme hotelli Haveniin, joka on siisti ja pieni, vain viisi huonetta. Huoneet ovat isoja, suihkusta tuli lämmintä vettä, vaikkakin huonolla paineella ja sängyt ovat mukavia. Hotellin ravintolassa on erittäin hyvää intialaista ruokaa.

Kuvia matkastamme Mikumista Iringaan on linkin takana.

17.11.2014

Hyvin nukutun yön jälkeen joudumme odottamaan aamiaista, vaikka illalla olimme tilanneet sen kello kahdeksaksi. Tässä maassa aika näyttää olevan venyvä käsite. Tämä hotelli on myös melko kaukana keskustasta ja hyvin hiljainen. Wlan yhteyskään ei toiminut tällä kertaa ollenkaan. 

Kuskimme Steven tulee aamulla hakemaan meitä ja lähdemme liikkeelle. Poika käy parturissa ja Steven ajeluttaa meitä ympäri Iringaa, joka sijaitsee kukkulalla. Näköalaa on vähän joka suuntaan.

Parturin jälkeen menemme torille, josta ostamme mangoja, ananaksia, tomaatteja, paprikoita, sipulia, valkosipulia ja inkivääriä. Kaupasta ostamme juustoa, makaroonia ja muita ruokatarvikkeita.

Käymme myös masaimarkkinoilla, joilta ostamme puusta tehtyjä tarvikkeita kotiin sekä puisen kirahvin. Olisin halunnut ostaa kirahvimaalauksen, mutta se oli pahasti rikki eikä siten ole hintansa arvoinen. Kauppiaat kuitenkin huomasivat, että olin kiinnostunut ja juoksivat peräämme autolle asti mukanaan erilaisia eläinmaalauksia. Yksikään ei ollut yhtä kaunis kuin se rikkinäinen, joten kauppoja ei syntynyt.

Käymme myös Nemassa, jossa myydään paikallisten vammaisten tekemiä käsitöitä. Ostosten jälkeen syömme lounaan Nema Cafessa, jonka yhteydessä on myös hotelli (vastaisen varalle). Wlan yhteys ei toiminut tässäkään paikassa.

Kuvia Iringasta on linkin takana.

Puolenpäivän aikaan lähdemme jatkamaan matkaamme kohti Njombea. Liikenne on hiukan vähäisempää kuin alkumatkasta. Perillä Njombessa olemme neljän aikoihin. Ostamme viiniä (eteläarfikkalaista), paikallista juomaa (Konyaki) sekä kananmunia ja leipää.

Vihdoin pääsemme perille poikamme käytössä olevalle talolle ja puramme lukuisat kassimme, pussimme, pakettimme sekä muut tavarat autosta. Steven lähtee paluumatkalle ja aikoo yöpyä Iringassa.

Me asetumme taloksi ja valmistamme ensimmäisen illallisen, tomaatti-tonnikalakastiketta ja pastaa. Unta ei tarvitse houkutella pitkän päivän jälkeen.

18.-23.11.2014

Njombessa ei ole juuri mitään ihmeellistä tekemistä tai näkemistä. Kun on kerran nähnyt kylän ja sen kaupat, ei ole juuri muuta ihmettelemistä.

Alkoholijuomia myydään omassa kaupassaan, paitsi olutta, jota näyttää olevan muissakin kaupoissa. Minimarketissa myydään leipää, säilykkeitä, nakkeja pakastimesta, pesuaineita, mausteita, vettä, olutta, yhdessä on jopa siideriäkin, limuja, sokeria, suolaa, maitojauhetta, jukurttia, veteen sekoitettavaa kahvijauhetta, joka täällä on nimeltään africafe ja on todellä hyvää, ja paljon muuta. Ihan kaikkea myytävää en edes tunnista pakkausten perusteella.

Vihannekset ja hedelmät ostetaan täälläkin torilta. Valikoima näyttää olevan sama kuin Iringassa, kauppiaita vain on paljon vähemmän.

Kotiapulainen on nuori tyttö, joka tulee aamulla kahdeksaksi. Ensin hän tiskaa astiat ja lähtee sitten pyykkien kanssa jonnekin. Lounaan laitamme miehen kanssa kahden ja poika tulee syömään puolen päivän jälkeen. Kotiapulainen tulee lounaan jälkeen ja tiskaa astiat sekä siivoaa. Iltapäivällä hän tuo puhtaat pyykit ja laittaa ne kaappeihin. Päivällisen laitamme miehen kanssa. Poika tulee töistä viiden jälkeen. Syömme päivällisen ja luemme kirjoja ajanvietteeksi. Pojalla ei ole televisiota, joten ohjelmatarjonnasta ei ole havaintoja.

Eräänä iltana käyn pojan kanssa hänen työpaikallaan. Hän käy tarkastamassa, että kaikki ikkunat ovat kiinni. Matkan teemme kävellen ns. lentokentän poikki kulkevia polkuja pitkin. Menomatkalla on hämärää, mutta paluumatkan teemme ihan pimeässä. Onneksi taskulampuilla näkee hiukan eteensä.

Ensimmäisenä Njomben päivänä käymme lounaan jälkeen taksilla kylässä pankissa vaihtamassa rahaa sekä ostamassa ruokatarvikkeita minimarketista ja hedelmiä ja vihanneksia torilta. Taksikuskimme tulee mukaan kauppaan ja torille kantoavuksi ja tulkiksi. Paikalliset eivät osaa englantia, joten hintoja pitää vähän arvailla. Elfu kumi on kymmenen tuhatta (alle viisi euroa), ja sen verran taksikyyti edestakaisin maksaa odotusaikoineen.

Toisena päivänä kävelemme ison tien varteen ja ajamme tuktukilla keskustaan. Teemme hiukan ostoksia ja palaamme takaisin samalla tavalla. Tuktuk kyyti maksaa 500 shillinkiä henkilöltä suuntaansa eli vajaat 25 eurosenttiä. Isolla tiellä ajavat joko tuktukit tai yksityiset pikkuautot, jotka ottavat kyytiläisiä niin paljon kuin kulkuneuvoon vain mahtuu. Julkista liikennettä ei siis ole.

Päivät kuluvat melko samalla tavalla. Välillä sähköt ovat poikki, mutta kaasuliedellä ruuanvalmistus onnistuu.

Oheisen linkin takana on tarkempaa kuvausta siitä, mitä söimme.

Sää Njombessa on muuttumassa. Kuiva kausi päättyy ja sadekausi alkaa. Alkuviikko menee aurinkoisissa ja poutaisissa merkeissä. Sähkökatkojakaan ei ole kovin paljon. Keskiviikkona sähköt ovat poikki koko illan ja silloin huomaa, että valot ovat kivat juttu. Vettäkään ei tule ilman sähköjä.

Torstaina, perjantaina ja lauantaina alkaa ukkostaa iltapäivällä ja sataakin sitten kaatamalla ihan iltaan asti. Sähkötkin ovat poissa torstaina ja perjantaina. Poikamme käy ostamassa agregaatin, jolla saa tuotettua sähköä. Lauantain on sähköt kuitenkin koko päivän. Pääsemme suihkuun. Sunnuntaina odotamme iltapäivän ukkosta. Pieniä sadekuuroja on kyllä ollut aamusta lähtien. Ja alkaahan se sade.

Sateessa maa muuttuu kuivasta punaisesta pölystä märäksi punaiseksi mudaksi.

Eräänä päivänä kävelemme ison tien varteen ja hyppäämme paikalliseen kyytiin mennäksemme ostoksille. Ostamme kananmunia ja pullovettä useamman pullon. Kun tulemme ulos kaupasta, on alkanut sataa. Ostoksiemme kanssa emme kyllä pääse ns. paikallisella kyydillä ja kävelemällä läpi punaisen mutapellon. Onnistumme tilaamaan sen tutun taksin, joka on meitä täällä kyydinyt ja pääsemme takaisin poikamme talolle.

Njombessa on jonkin verran länsimaisia työntekijöitä ja pääsemme vierailulle kotiin, jossa heistä muutama asuu. Lisäksi pääsemme käymään klubilla, jossa länsimaiset työntekijät viettävät keskiviikkoiltojaan pelaten ja ruokaillen. Mukavaa yhteisöllisyyttä, vaikka he eivät kaikki olekaan saman työnantajan palveluksessa.

Kuvia Njombesta on linkin takana. 

24.11.2014

Lähdemme kotimatkalle, ensin taksillä Mbeyaan, sieltä sisäisellä lennolla Dar es Salamiin ja sieltä edelleen Amsterdamin kautta kotiin. 

Reissu oli hieno. Emme käyttäneet matkatoimistojen palveluja, vaan poikamme hoiti tarpeelliset varaukset ja kyydit. Paikallinen tuttu ja luotettava taksikuski (tai useampi sellainen) auttoi kummasti matkustamaan turvallisesti.