sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Hiihtelen hankia hiljakseen

Olen koko viikon käynyt joka päivä hiihtämässä, etäpäivinä heti neljän aikaan ja työpäivinä, kun olen ehtinyt kotiin. Hiihtäminen on todella mukavaa, vaikka kunto ei kovin hyvä olekaan. Se on hartioista kiinni, jos suksi ei luista, niin se varmaankin on.

Lähilatu on todella hyvässä kunnossa, koneella ajettu ja siinä on kaksi vierekkäistä latu-uraa ja välissä luistelu-ura. Kyllä siinä kelpaa hiihtää. Kotipihalta on muutama sata metriä ladun alkuun. Ei se latu pitkä ole, ehkä vajaa kilometri, mutta riittävä kuitenkin ja voihan sen hiihtää useampaankin kertaan.

Tänään sunnuntaina sain hiihtokavereita, kun tytär perheineen tuli hiihtämään. Ensin hiihdin pikkusiskon kanssa ja kun hänelle tuli kylmä, pikkumiehen kanssa. Tytär miehineen hiihti useamman lenkin ja sen päälle maistui koko joukolle ensin sauna ja sitten hernekeitto ja pannukakku. Pikkuiset söivät molemmat todella hyvin. Koko hernekeittosatsi tuli syötyä ja tyttärelle olin keittänyt tuorehernekeittoa, koska hän ei syö lihaa. Hernekeittoahan ei voi tehdä ilman savupotkaa mitenkään.

Hiihtoretken jälkeen pikkuiset ehtivät myös tehdä muovailuvahasta täytekakun ja lumiukon. Lisäksi pikkusisko löysi suklaalevymme, jotka olivat apukeittiön pöydällä. Pienet silmät näkevät kaiken. Nyt tosin onnistumme säästämään sekä suklaat että pienet hampaat.

Huomenna maanantain ehtii vielä hiihtää, tiistaina taitaa olla talven kylmin päivä, joten hiihtokin saa jäädä väliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti