tiistai 23. heinäkuuta 2013

Kultakaloja

Mietin tänään, miten ihmeessä me aikoinaan pärjäsimme kolmen lapsen kanssa. No, ihan yhtä hyvin kuin yhden kanssa. Säännöllinen päivärytmi on kaiken a ja o. Lounas, päiväunet ja päivällinen säännölliseen aikaan. Lapsen nälkä tulee kyllä säännöllisesti ja päiväunet samoin.

Oman pikkumiehemme päivärytmiin kuuluu nälkä heti yhdentoista jälkeen, uni tulee puoli yksi ja sitä kestää noin kahteen. Päivällisnälkä tulee viiden pintaan. Pikkumies jaksaa jo hetken odottaa ruokaa, mutta yhdentoista jälkeen hän seisoo keittiössä ja asettelee ruokailutakkia (ikeasta ostettu essu) päälleen. Heti, kun ruoka valmistuu, hän ryhtyy kiiipeämään syöttötuoliin. Ja voi sitä vauhtia, jolla hän tänäänkin kultakalat (=broilerin palat) lusikoi suuhunsa. Samaa vauhtia upposi myös muutama keitetty porkkananpala, makarooni ja kurkunpala sekä paljon maitoa.

Ruokailun jälkeen on vuorossa rauhoittuminen. Tänään katsoimme youtubesta Puuha-Peteä. Päiväunien suhteen pikkumies sanoi, että ei nukuta ja halusi katsoa lisää Puuha-Peteä. Onneksi nalle oli väsynyt ja se piti viedä rattaisiin nukkumaan. Eikä nallea voinut jättää yksin, vaan pikkumiehen piti mennä mukaan. Puolitoista tuntia siinä nallea nukuttaessa meni ja pikkumieskin nukkui melkein koko sen ajan.

Tänään oli erikoinen päivä. Tyttäremme tuli hakemaan poikaansa ja he jäivät meille syömään päivällistä. Ukki kävi pikkumiehen kanssa hakemassa kaupasta lohta, jonka he sitten yhdessä valmistivat. Ukki paistoi ja keitti ja pikkumies kannusti syöttötuolissa istuen huutaen välillä kannustushuutoja. Pikkumies söi lohta vähintään yhtä paljon kuin mumminsa. Lisäksi upposi muutama peruna ja kurkunpala.

Sen jälkeen oli hyvä hetki hieman riehua ukin kanssa ja katsella mummin kanssa Pikku Kakkosta. Kun äitinsä sanoi, että lähdetään kotiin, pikkumies vastasi, että ei.

No, kotiin oli kuitenkin lähdettävä ja ilman suurempia erimielisyyksiä pakkasimme pikkumiehen turvaistuimeensa.

Iltapäivällä olimme onnistuneet pikkumiehen kanssa keräämään pari mehumaijallista punaisia viinimarjoja, joista illan kuluessa keitimme mehua tulevaa talvea varten.


2 kommenttia:

  1. Varmaan hieno tunne mummille kun lapsenlapsi haluaa kovasti jäädä.

    VastaaPoista
  2. Katju, voi kyllä johtua enemmän Pikku Kakkosesta kuin mummista.

    VastaaPoista