Risteillen Islannista Grönlantiin ja takaisin

Päätämme helteisen kesän lähtemällä elokuun lopulla Islantiin ja Grönlantiin yhdessä lähes 50 alumnin kanssa. Tiedossa on uusia maisemia, uusia tuttavuuksia ja aeimpiakin.

Islannin ilmasto on merellinen, ja siihen vaikuttavat toisaalta pohjoisen napa-alueen kylmät merivirrat, toisaalta lämmin Golfvirta. Islannissa on leudot talvet ja koleat kesät. Reykjavikin keskilämpötila on tammikuussa +0,4 °C ja elokuussa +13 °C. Pohjoisrannikolla ja suurimmassa osassa sisämaata vallitsee tundrailmasto. Valuutta on Islannin kruunu (ISK) ja kieli islanti. Islannin väkiluku on 375 318 (2023). Islanti on tulivuorialuetta, sillä se sijaitsee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen välissä. Maa on myös hyvin maanjäristysherkkää. Islanti sijaitsee napapiirin eteläpuolella.

USGS

Grönlanti sijaitsee kylmällä vyöhykkeellä, jossa lämpötila voi laskea talvella –50 °C:een. Elokuussa keskilämpötila +11 °C. Grönlannin koon vuoksi lämpötiloissa voi kuitenkin olla huomattavaa alueellista vaihtelua. Grönlanti kuuluu Tanskaan, mutta sillä on laaja itsehallinto. Grönlanti erosi EU:sta 1982. Valuutta on Tanskan kruunu (DKK) ja kieli grönlanti eli inuiittikieli. Väestöstä inuiitteja on noin 50 000 ja tanskalaisia noin 7 000. Inuiitit tulivat Aasiasta Kanadan kautta, eivät siis ole alkuperäiskansaa. Grönlannin kylissä on värikkäitä taloja. Punaiset ovat kauppoja, siniset vesi- tms laitoksia, jne. Grönlannin inuiittikielinen nimi on Kallaalit Nunaat.

Grönlannin pituus on 2670 km ja leveys 1050 km. Asuttava osa on vajaa 20% pinta-alasta, rannikon pituus on 44 087 km ja korkein vuori 3700 m. Jään peitossa on 80 %, jään paksuus enimmillään 3 km. Jäät tukkivat satamat keväisin. Pahin jäätilanne 50 vuoteen oli tänä vuonna, jolloin jäät tukkivat satamat puoliväliin heinäkuuta asti eteläistä Gronlantia myöten. Matkamme johtaa vain aivan eteläiseen osaan Grönlantia.

21.8.2024 matka alkaa
Tapaamme matkaseuramme lentokentällä iltapäivällä kahden aikaan. Haemme eväät ja nautimme pienet virvokkeet ennen koneeseen nousua. Perillä Reykjavikissä olemme viiden aikaan ja hotellissa vähän kuuden jälkeen. Lentokentältä meidän opastaa hotellille islantilainen (Frederik), joka puhuu suomea ja on asunut Suomessa. Saamme tietää, että tulivuorenpurkausta odotellaan ja hän arveli, että se tapahtuu ennen kuin palaamme risteilyltä Reykjaviikiin. On siis jännitystä ilmassa. Islanti ei ollenkaan näytä sellaiselta kuin kuvittelin. Maasto on melko tasaista ja karua. Ensivaikutelma kuitenkin pettää, minkä toteamme myöhemmin.

Majoitumme ja lähdemme kävelylle. Hotellimme (Reykjavík Marina- Berjaya Iceland) on lähellä rantaa ja ravintoloita.

Onnistumme varaamaan pöydän Höfnin ravintolasta noin varttia yli kahdeksaksi. Odotusajan vietämme läheisessä le Kock ravintolassa maistellen paikallista vehnäolutta. Syömme kevyen illallisen Höfn ravintolassa ikkunapöydässä. Viereisessä pöydässä syö kaksi suomalaista pariskuntaa, jotka myöhemmin osoittautuvat olevan samalla matkalla kanssamme.

Palaamme hotellille ja menemme nukkumaan.

22.8.2024 laivalle
Aamiaisen jälkeen on perinteiden mukaisesti tutustumistilaisuus, huoneiden luovutus ja kävely bussille, joka vie meidät satamaan. Meillä on valmiina laukuissa tagit, jotka saimme, kun teimme lähtöselvityksen netissä etukäteen. Tagit auttavat meitä ohittamaan ensimmäisen jonon, jossa jonotetaan matkalaukkujen luovutukseen. 

Jonotettavaa riittää senkin jälkeen. Turvatarkastus ja laivaan kirjautuminen kestää reilun tunnin. Saamme avainkortit ja kävelemme hytille huomataksemme, että hyttimme ei ole vielä valmis. Haemme oluet, juomme ne ja palaamme hytille, joka on nyt valmis. 

Jätämme tavarat hyttiin ja syömme buffet ravintolassa lounaan. Vapaata istumapaikkaa on vaikea löytää, mutta onnistuuhan se lopulta. Käymme ilmoittautumassa muster stationilla eli pelastusasemalla. Olemme myös tutustuneeet laivan pelastusvideoon ja etsineet pelastusliivit hytistämme.

Tutustumme laivaan ja nautimme virvokkeet baarissa. Useampi baari jää tuleviin iltoihin. Vaihdamme vaatteet ja lähdemme illalliselle, jonka paikka on vaihtunut. Sinänsä ihan hyvä, sillä Versailles-ravintola on iso ja ilmava. Illallisella jutustelemme tuttujen kanssa. Ruoka on hyvää ja viiniä on riittävästi. Sen verran olemme väsyneitä, että menemme suoraan nukkumaan. Yöstä tulee myrskyinen.

23.8.2024 meripäivä
Eihän sitä unta hirveän pitkään riitä. Aikaero on kolme tuntia ja olemme hereillä jo ennen seitsemää paikallista aikaa. Islannin maisemat avautuvat ikkunastamme. Emme ole kovin kaukana rannasta.

Käymme aamiaisella pöytiintarjoiluravintolassa eli Versaillesissa. On aina ilo syödä, kun ruokien esillepanoon on panostettu. Eikä maussakaan ole moittimista.

Laivan piti kiertää Islanti lännen kautta. Huonon kelin vuoksi kapteeni päätti kiertää idän kautta, vaikka matka olisikin pidempi. Päivän rantautuminen on siis peruttu ja meillä on meripäivä. Hytin televisioista voimme seurata matkan etenemistä, vaikka paikkojen nimet eivät aina ole oikein.

Viime yönä purkautui tulivuori Reykjavikin lähellä, kuten oli ennustettu. Jotkut näkivät sen hytistään, me emme. Ehdimme ladata ja lukea lehden ennen 10:30 olevaa luentoa, jonka pitää oma oppaamme Kaj Rönnberg. 

Lounaan syömme samassa pöytiintarjoiluravintolassa. Nyt on jo selvää, että kolmeen ruokalajiin ei vatsa taivu kolmea kertaa päivässä.

Lounaan jälkeen haen pyyhkeet huomista kylpyläreissua varten ja vedämme siestat hytissä. Onhan laiva toki amerikkalainen unelma uima-altaineen ja aurinkotuoleineen. Sääolot vaan eivät suosi auringonottoa.

Teatterissa on 16-17 luento tulivuorista ja Islannista. Luennnoitsija käyttää ilmaisunvapautta ja kertoo jonkin verran virhellistä tietoa. 

Käyn varaamassa pakettiin kuuluvat ravintolat ja laiskottelemme hytissä ennen illallista. Illallisen jälkeen menemme nukkumaan.

24.8.2024 Akureyri
Akureyri on vajaan 20 000 asukkaan kaupunki islannin pohjoisrannikolla. Aamiaisen jälkeen lähdemme Kajn johdolla kävelyretkelle. Sää on tuulinen, kylmä ja kostea. Tapaamme laiturilla ja lähdemme liikkeelle. Retkemme johtaa kävelykatua kirkon ohi ja metsikön läpi. 

Retkemme johtaa ylös mäelle Botanical Gardeniin, jossa on paljon kukkivia kukkia, raakoja viinimarjoja ja jonkin verran puita. Löydän sinisiä unikoita ja erilaisia kellokukkia (campanula sukua). Puisto on todella kaunis ja vehmas. Vessa maksaa 300 kruunua ja sen voi maksaa lähimaksulla. Puistossa on myös kahvila.

Jatkamme uudelleen kirkon ohi ja mäkeä ylös kohti kylpylää, joka osoittautuu uimahalliksi. Kirkko on remontissa emmekä pääse sinne sisään. Tämän luterilaisen kirkon on suunnitellut kuuluisa arkkitehti Gudjon Samuelsson. Tarina kertoo, että kirkon alttariin yllä oleva lasimaalausikkuna olisi kuulunut alunperin Brittein saarilla olevaan Coventryn tuomiokirkkoon. Lähden mäkeä alas kohti laivaa.

Islannissa on rakennuksien seinät usein verhoiltu pellillä, useinmiten aaltopellillä. Akureyrissä näemme useita kuvioidulla, maalatulla pellillä vuorattuja taloja.

Matkalla laivalle näen hop-on hop-off -bussin, joka ajaa kierroksen kaupungissa. Ensin kuitenkin syömme laivalla lounaan buffetissa ja lähdemme sitten hop-on hop-off -bussikierrokselle, joka kestää vajaan tunnin. Kierroksella näemme mm. Akureyrin vanhimman talon vuodelta 1795 sekä pari vanhaa autoa. 

Iltapäivällä notkumme hytissä ja laivalla. Illallisen jälkeen menemme nukkumaan. Rankka päivä.

25.8. Isafjordur
Isafjordur on Länsivuonojen alueen pääkaupunki ja sijatsee kahden lumihuippuisen vuoriston välissä vuonon rannalla. Siellä on noin 3000 asukasta.

 

Syömme vaihteeksi aamiaisen buffetissa. Lähden hyvissä ajoin ulos laivasta ostamaan liput hop-on hop-off -bussiretkelle ja soitan miehelle, että hän tulee bussipysäkille varttia vaille 12.  Lähdemme Kajn kävelykierrokselle. Isafjordurissa on kaunis vanha kaupunginosa, jossa kiertelemme. 

Ohitamme teatterin ja päädymme kirkkoon, joka on auki. Kirkon alttaritaulussa on 749 kpl kaupunkilaisten punasavesta tekemiä kapustarintoja. Osa linnuista muistutti enemmän hyöteistä tai kilpikonna, mutta kaikki otettiin mukaan ja poltettiin.

Palaan laivan luo. Pysähdyn matkalla panimoravintolaan vessaan ja ostan yhden take away -lagerin. Mielenkiintoista, että olutta saa ostaa mukaan. Tapaan mieheni ja nousemme bussiin, joka kiertää kaupunkia. Kääntöpaikka on Trollstigenin näköalapaikan polun alkupäässä. 

Emme kiipeä ylös vaan jatkamme samalla bussilla samaa reittiä takaisin satamaan ja laivaan. Menemme samaa vauhtia buffetiin lounaalle ja hyttiin lepäämään. Soitamme videopuhelun AAA:lle. Yhteys on huono, mutta näemme kuitenkin pikkumimmin. Laiva lähtee kohti Grönlantia ja me vietämme laiskan iltapäivän. 

Illallisella on taas monta mielenkiintoista juttua. Ja sitten nukkumaan.

26.8.2024 meripäivä
Kelloja siirretään yöllä tunti taaksepäin eli nukkumaan-aikaa on tunti enemmän. Eipä oikeastaan nukuta. Aamiaisen jälkeen käymme internet kahvilassa ottamassa laivan wifin käyttöön. Pikkuisen tarvitsemme henkilökunnan apua. Luemme lehteä, kunnes lähdemme kuuntelemaan Kajn luentoa. Luento on mielenkiintoinen ja kestää yli kaksi tuntia. Lounaan syömme buffetissa ja lepohetken jälkeen käymme lillumassa porealtaassa. Siellä on norjansuomalainen rouva, norjalainen rouva ja mieshenkilö Teksasista Austinista. Jenkin kanssa juttelemme pitkään, rouvat lähtevät melko pian pois. Vietämme aikaa hytissä lukien ja laiskotellen. Lähdemme katsomaan illan show’n ja illalliselle Le Bistroon, ranskalaiseen ravintolaan. Ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi. Alkuruokana syömme etanoita (minä), sienikeittoa (mies) ja endiivisalaattia molemmat. Pääruokana lammasta kahdella tavalla, kyljyksinä ja nyhtöpihvinä. Jälkiruokana syömme päärynäannoksen (minä) ja suklaapötkön (mies). 

Aurinko laskee Grönlannin taakse ja näyttää hienolta. Grönlannin vuoristot piirtyvät taivaanrantaan.

Eipä tänäkään iltana jaksa lähteä illanviettoon, vaan nukkumaan.

27.8.2024 Nanortalik

Nanortalik sijaitsee Grönlannin eteläosassa saarella. Sen nimi tarkoittaa jääkarhujen paikkaa. Jääkarhu on nanoq grönlanniksi eli inuiittikielellä, joka on Grönlannin ainoa virallinen kieli. Ymmärtääkseni jääkarhuja ei enää ole Nanortalikissa, toivottavasti ei. Nanortalikissa on reilu 1000 asukasta.

Aamiaisen jälkeen lähden tapaamispaikkaamme ja yhdessä ryhmän kanssa maihin tenderillä. Siirtyminen tenderiin on tällä kertaa helppoa, ei tuule eikä sada.

Kävelemme Kajn opastamana pitkin kylän raittia. Matkalla on koululaisryhmä, joka kerää rahaa luokkaretkeen. Annan hiukan rahaa ja saan ottaa kuvan iloista lapsista.

Kylä näyttää kauniilta, talot ovat iloisen värisiä.

Kävelemme kirkolle asti. Kirkko on avoinna ja käyn sisällä katsomassa. Kirkon luona kalliossa on luonnon muotoilema profiili, mahdollisesti siinä on Erik Punainen.

Huolimatta pohjoisesta ulottuvuudesta kukkia on paljon. Osa näyttää unikoilta.

Sää on melko lämmin, tyyni ja sateeton. Raunioille emme pääse, koska reitin sulkee open air museo, jonne pääsymaksu olisi 10 euroa tai dollaria. 

Palaan satamaan, jossa mies jo odottaa. Kävelemme hiukan ja mies ostaa t-paidan. Hän palaa satamaan ja minä käyn kahvilan vessassa ja toisessa matkamuistomyymälässä, josta kukaan tarttuu t-paita ja neljä jääkaappimagneettia. Vielä viimeinen silmäys kylänraitille matkalla satamaan.

Palaamme tenderillä laivaan. Matkalla näemme jäävuoren aivan laivan vieressä. Toinen jäävuori näkyy kauempana merellä. Nyt on matkan jäävuoret nähty sopivalta etäisyydeltä. Titanic törmäsi kuulemma Ilulissatista eli Grönlannin länsipuolellta lähteneeseen jäävuoreen.

Kevennämme vaatetusta ja syömme kevyen lounaan buffetissa. Päiväunien jälkeen käymme samassa porealtaassa kuin eilenkin. Seurana tällä kertaa kanadalainen pariskunta Torontosta ja amerikkalainen rouva New Meksikosta. Juttua riittää tälläkin kertaa. Luemme hytissä hetken. Laiva lähtee liikkeelle. Jossakin laivan luona on pari valasta, joita emme näe. Ennen illallista käymme katsastamassa illan show’n, joka ei ole kovin kummoinen. Illallisella on lammasta. Matkaa seuraavaan rantautumiskylään on 66 merimailia, joten laiva ei liiku illan aikana juurikaan.

28.8.2024 Qaqortoq
Qaqortoq sijatsee 66 merimailia pohjoiseen Nanortalikista. Siellä on noin 3000 asukasta.

Aamiaisen jälkeen luemme lehden ja kokoamme tavarat. On sadepäivä. Kokoonnumme 11:15 ja pääsemme ryhmänä maihin ennen puoltapäivää. Tapaamme Kajn, kävelemme museolle ja ostamme liput sinne. 

Kaj pitää lyhyen esityksen Qaqortoqista ja lähdemme tutustumaan kylään omatoimisesti. Mies jää kahvilaan ja minä kävelen ja kuvaan kylää. Kylän keskustassa on lähde (Mindebrønden), joka oli pitkään Grönlannin ainoa. Nykyään on olemassa toinenkin lähde pohjoisempana, Sisimiutissa.

Käyn luterilaisessa puukirkossa.

Käyn myös kaupassa, jonka valikoima näyttää tavalliselta tanskalaiselta kaupalta. Mitähän oikein odotin? Tosin kylässä on myös toinen kauppa, joka muistuttaa meidän vanhoja sekatavarakauppoja. Tässäkin oli myytävänä aivan kaikkea.

Qaqortoqissa on kallioissa veistoksia (Stone & Man), jotka ovat grönlantilaisen taiteilijan Aka Høegh'n aikaansannosta. Niitä on ollut luomassa joukko pohjoismaisia taiteilijoita Norjasta, Ruotsista, Islannista, Suomesta ja tietenkin Grönlannista. Alkujaan veistoksia oli 30 ja nykyään 34. Veistokset on ripoteltu ympäri Qaqortoqia enkä onnistu niistä yhtäkään näkemään. Ostan kuitenkin postikortin, jossa niistä on muutama, ja lähdetän sen kotiin. 

Käymme museossa, joka sijaitsee kaupungin vanhimmassa rakennuksessa ja jossa ovat yöpyneet Knut Rasmussen ja Charles Lindberg. Vietämme hetken museossa ja palaamme laivalle. Tenderille pääsyä odotellessa on tarjolla kanakeittoa. Syömme myöhäisen lounaan buffetissa ja menemme hyttiin lepäämään. Laiva lähtee viiden jälkeen kohti Reykjavikiä. Matkaa on lähes 800 merimailia. Hyttimme ikkunasta näkyy pienehköjä jäävuoria rannan tuntumassa. 

Meidän oli tarkoitus syödä illallinen Ginza -ravintolassa. Emme kuitenkaan syöneet, pöytävarauksesta huolimatta olisi pitänyt vielä odottaa, olimme jonossa toisena. Lisäksi läheisessä baarissa oli musiikkia, joka kuului kovana ravintolaan. Lähdemme syömään ryhmämme kanssa. Istumme Kajn kanssa samaan pöytään ja ehdimme jutella monta asiaa. Illallisen jälkeen menemme hyttiin ja nukkumaan.

29.8.2024 Prince Christian Sund
Laiva saapuu salmeen aamukuuden aikoihin, jolloin on vielä hämärää, eikä ikkunasta näy erikoista.  Sumuisia kallioita ja merta toki ja molemmin puolin salmea korkeita kallioita ja vesiputouksia. Salmen pituus on noin 100 km ja leveys kapeimmillaan vain 500 metriä.

Aamu on sumuinen, joten syömme aamiaista vakio ravintolassamme (Versailles). Aamiaisen jälkeen palaamme hyttiin. Lähden kameran kanssa kuvaamaan. Sataa vettä ja maisemat ja jäätiköt näkyvät hämärästi. Laiva pysähtyy ensimäisen jäätikön eteen ja kääntyy ympäri. Jäätikkö on iso ja komea. 

Näkyviin tulee lisää jäätiköitä. Keulan 8. kansi (bow) on avattu ja sieltä on hyvä kuvata. Tämä jäätikkö on kai jossakin umpikujassa, koska laiva pyörii siinä ympyrää, ja kääntyy sitten.

Vielä pari jäätikköä lisää. 

Salmi on hyvin kallioinen eikä siellä kasva juuri mitään. 

Ohitamme sääaseman (60°03′N 43°10′W) ja viimeiset jäävuoret ja sitten aukeaa aava meri. 

Aallokosta ennustetaan kovaa. Sadekin on lakannut. Lounaan jälkeen on Kajn luento Grönlannista. Paljon asiaa jälleen. Luennon jälkeen on lepohetki. Illallisen syömme pihviravintolassa, jossa on hyvä ruoka, mutta aivan liian isot annokset. Raparperi creme brulee on rakenteeltaan outo eikä maultaan mitenkään erikoinen. Sitä ennen istumme pari matkatoverimme kanssa baarissa. Eipä tänäkään iltana tarvitse baareissa roikkua, uni tulee tilaamatta.

30.8.2024 Meripäivä, suunta kohti Reykjavikiä
Sää on sumuinen ja tuulinen. Aallokko on kohtuullista, mutta laiva ei keiku kovasti.
Syön pienen aamiaisen buffetissa ja tuon miehelle hyttiin hiukan aamiaista ja kahvia. Kuuntelen Kajn luennon ja mies lepää hytissä pienen flunssan kourissa. Lounaan syömme Versailles -ravintolassa. Luemme lehden ja lepäämme hytissä. Kävin tarkastamassa laivatilin. Tämänpäiväiset viinit oli laskutettu, vaikka meillä on paketti eikä meille annettu kuittia allekirjoitettavaksi. Lupaavat korjata asian. Tilillä on myös 2x18 dollaria hyvitystä, ilmeisesti perutusta rantautumisesta. Tämä raha pitää hakea huomenna käteisenä! Käyn hakemassa sämpylät ja teemme eväät huomiselle. Laivasta poistuttaessa ei ole läpivalaistu laukkuja, joten ehkä saamme ne mukaamme. Illallisen jälkeen menemme nukkumaan.

31.8.2024 Reykjavik
Aamulla heräämme Reykjavikin satamassa. Aikaisen aamiaisen jälkeen lähdemme retkelle: Golden Circle, jonka päänähtävyyksiä ovat Þingvellir, Haukadalur ja Gullfoss. Islannissa sataa reilut 200 päivää vuodessa, joten ei ole ihme, että tänäänkin sataa. Maisemat muistuttavat suomalaisia harmaita maisemia, pelloilla on valmetinmunia ja kyliä siellä täällä. Alunperin meidän piti käyvä myös kraaterilla, jossa jostakin syystä se jätettiin pois kierrokselta.

Ensimmäinen kohde on tunnin matkan päässä oleva Þingvellirin, joka sijaitsee Pohjois-Amerikan ja Euraasian mannerlaattojen välissä. Siellä on kokoontunut Islannin parlamentti Allting aikojen alusta asti. Siellä on julistettu Islanti itsenäkseksi kesäkuussa 1944.

Paikalla on vierailijakeskus sekä suuri ja syvä järvi. Sataa aivan kaatamalla, joten järvi jää näkemättä. Seuraavaan kohteeseen on ajoaikaa lähes tunti. Siellä on kuumien lähteiden alue eli Geysir, jossa maaperä poreilee ja maasta nousee höyryä. Onnistun näkemään ja kuvaamaankin Strokkurin, joka purkautuu noin 8 minuutin välein. Purkaus on niin nopea, että kuvaa ei ehdi suunnata mitenkään. Kun pamahtaa, purkaus on samantien ohi.

Oma paras kuvani

Matkatoverimme Reijon kuva

Syömme kahvilassa lammaskeiton ja jatkamme kolmanteen kohteeseemme eli Gullfossin vesiputouksille. Kävelen kuvaamaan putoukset, joita on kaksi. Vettä sataa edelleen, joten kuvat eivät ole erityisen hyviä. Putous on toki komea. 

Juomme kahvit ja syömme donitsit kahvilassa. Paluumatka laivalle kestää melkein kaksi tuntia. Ja vettä sataa edelleen. Laivalla haen 36 dollarin hyvityksen käteisenä peruuntuneesta maissa käynnistä. Lepäämme hytissä, kunnes on aika pakata. Laukut pitää jättää hytin ulkopuolelle jo iltakahdeksalta eli ennen illallista. Illallisen syömme Versailles-ravintolassa. Ja sitten nukkumaan.

1.9.2024 Reykjavik ja kotimatka
Syömme aamiaisen rauhassa Versailles ravintolassa ja lähdemme ulos laivasta. Pääsemme vaivattomasti laukkujen luo. Kun löydän laukkumme, tulee nuori henkilökunnan jäsen auttamaan niiden kanssa. Odotamme bussia jonkin aikaa ja nousemme sitten laukkunemme bussiin. Lähdemme kiertoajelulle, ensin pysähdys Hallgrimurin kirkon luona, joka on todella valtava eikä tietenkään mahdu kokonaan kuvaan. Kirkko on 74,5 metriä korkea ja on Islannin korkein rakennus. Se rakennettiin 1945 - 1986. Sen on suunnitellut valtioarkkitehti Guðjón Samúelsson. Kirkon edessä jalustalla on Erik Punaisen pojan Leif Erikinpojan patsas, jonka Yhdysvallat lahjoitti vuonna 1930. Kirkko ei ole auki, joten emme pääse sisään.

Nousemme takaisin bussiin ja hyppäämme ? kohdalla pois. Ensin tapaamme Magnús Tómassonin tuntemattoman virkamiehen, jolla on salkku, mutta pussi päässä. Mitähän moinen symbolisoi? 

Pysähdymme puistoon, jossa kukkivat kukat. Taitavat olla malvoja. Puiston laidalla on parlamenttitalo allting eli islanniksi Alþingi ja siinä vuosiluku 1881.

Jatkamme kävellen vanhan keskustan läpi Harpalle. Toki meidän pitää pysähtyä vielä yhdelle patsaalle ja ihastella kauniita rakennuksia.

Harpa on siis Reykjavikin musiikkitalo ja komea sellainen. Siellä meillä on hiukan vapaa-aikaa ja vessatauko. Vessa maksetaan lähimaksulla, 200 kr. Helppoa, jos on oikeanlainen kortti.

Nousemme bussiin ja ajamme Sky Lagoon -kylpylään. Saamme rannekkeet ja mustat kuminauhat sekä seikkaperäiset ohjeet. Ensin kengät ja sukat pois pukuhuoneen ovella, sitten tavarat lokeroon ja lokero lukkoon rannekkeella, suihkuun, uimapuku päälle ja ulos altaaseen. Allas on kokonaan ulkona ja vesi on tosi lämmintä. Mustien kuminauhojen salaisuus selviää, niillä pääsee lagoon rituaaliin eli kahteen saunaan, kylmävesisadehuoneeseen, hieromaan manteliöljyssä olevaa suolaa ihoon, höyrysaunaan ja suihkuun. Lopuksi pieni pikarillinen jotakin juomaa, ehkä variksenmarjoista tehtyä. Ihan kiva kokemus. Saunoissa on lauteet, kiuas ja vastapäisellä seinällä koko seinän kokoinen ikkuna merelle. Palaamme altaalle ja haemme baarista oluet, jotka juomme istuen vedessä olevilla kivi-istuimilla. Saamme pyyhkeet poistuessamme altaalta. Suihkun jälkeen puemme ja poistumme ulkopuolella olevaan kahvilaan kahville. 

Sky Lagoon, kuva Heidin

Nousemme bussiin ja lähdemme lentokentälle. Matkalla pysähdymme kuvaamaan viikko sitten alkanutta tulivuorenpurkausta. Näkyy sumun keskellä pieni oranssi valo, jos on riittävän hyvä kamera. Omassa kuvassani näkyy vain savua tai vesihöyryä tai mitä se ikinä onkaan.

Tulivuorenpurkaus, kuva Reijon

Lentokentän laitamilla on taidetta, Magnús Tómassonin Jet Nest.

Lentokentällä joudumme odottelemaan, sillä olemme todella ajoissa ja kone on hiukan myöhässä. Lento sujuu hyvin, laukut tulevat ja ajamme kotiin. Nukkumaan puoli kolme. 

Olipa taas matka, paljon uutta opimme ja vanhaa kertasimme. "Eskimo" sanaa ei enää suositella käytettäväksi Gönlannin asukkaista eivätkä he asu igluissa, vaan taloissa tai jopa kerrostaloissa. Iglu on tilapäinen majoituspaikka, jos ollaan ulkosalla ja tulee huono ilma.