Lokakuussa 2018 lähdemme matkalle, jolta on lupa odottaa paljon. Asiantuntijaoppaanamme on emeritusprofessori Jaako Frösen. Hän on ollut kaivauksilla Petrassa, joten asiantuntemusta riittää. Emme edes aavista ennen lähtöä, mihin kaikkeen pääsemme mukaan.
14.10.2018 lähdemme Helsingistä Istanbulin kautta Ammaniin. Perillä meitä on vastassa Jaakko Frösen. Majoitumme Regency Palace -hotelliin ja menemme nukkumaan. Pääsemme nukkumaan noin aamukahdelta.
15.10.2018 aamiaisen jälkeen lähdemme tutustumaan Ammaniin. Kiertoajelulla kohtaamme Ammanin monet kasvot, sekoituksen Lähi-Itää ja länttä.
Kävelemme Amman Citadelissa eli arkeologisella alueella, jossa Jaakko esittelee meille Herkuleksen temppelin ja käden, Umayyadin palatsin sekä muutaman muun raunion.
 |
| Herkuleksen temppeli |
 |
| Umayyadin palatsi |
 |
| Herkuleksen käsi |
Citadel sijaitsee kukkulalla, josta on hieno näköala yli Ammanin. Alue on myös suosittu koululaisetn retkeilykohde.
 |
| Roomalainen teatteri |
Arkeologisessa museossa vierähtää muutama tovi ihaillen esineitä, joista vanhimmat ovat paleoliittiselta kaudelta.
Jatkamme kiertoajelua. Asuinalueissa on eroja, on kerrostaloja ja hienoja omakotitaloja istutuksineen ja aitoineen.
Suuntaamme Wadi Araban autiomaan läpi kohti Kuolluttamerta. Syvällä 430 metriä merenpinnan alapuolella sijaitseva vajoama on maapallon pinnan matalin kuiva paikka. Vesi on yli kymmenkertaisesti merivettä suolaisempaa, ja veden erittäin korkea suola- ja mineraalipitoisuus on houkutellut kävijöitä muinaisista ajoista lähtien. Kellumme Kuolleessameressä, uiminen ei oikein onnistu, sillä suola kannattelee liian hyvin. Onneksi paikalla on uima-allas, jossa on mukavan lämmin vesi. Lounaan syömme Amman Beach Resortissa.
Palaamme Ammaniin hotellille lepäämään ja uimaan uima-altaaseen. Illallisen syömme hotellin kattoterassin ravintolassa. Löydämme jordanialaista viiniä.
16.10.2018 lähdemme kohti Jerashia.
Jerashissa tutustumme roomalaisen kaupungin raunioihin. Jerashissa on asuttu yli 6 000 vuoden ajan. Roomalainen Gerasa oli satojen vuosien ajan hiekan peitossa, mutta viimeksi kuluneiden 80 vuoden ajan kaupunkia on kaivettu esiin ja entisöity. Jerash on erinomainen esimerkki roomalaisten kunnianhimoisista pyrkimyksistä kehittää tuon ajan taajamia Lähi-Idässä. Täällä on kivettyjä katuja pylväikköineen, temppeleitä, teattereita, aukioita, kylpylöitä ja suihkulähteitä.
Lounaan syömme jerashilaisessa ravintolassa.
Illalla vierailemme Ammanissa ACORissa (American Center of Oriental Redarch), jossa meille esitellään Petrasta löytyneiden hiiltyneiden papyrusten tarina. professorit Jaakko Frösen ja Antti Arjava pitävät esitelmät. Tilaisuus on samalla ACORin 50-vuotisjuhla. Osallistumme myös coctailtilaisuuteen.
Illallisen syömme hotellimme kattoterasiravintolassa maisemia ihaillen.
17.10.2018 jätämme Ammanin ja sen mukavan hotellin. Aika ei riittänyt uimiseen eikä auringon ottoon.
Suuntaamme Kuninkaan valtatietä kohti etelää. Matkalla pysähdymme mosaiikeistaan tunnettussa Madabassa. Tässä modernin kaupungin arkeologisessa puistossa on yhä nähtävänä roomalainen katu ja sen varrella olevat 500-luvun kirkot. Madaba tunnetaan enimmäkseen bysanttilaisista ja varhaisista islamilaisista eli umaijadikauden mosaiikeistaan. Ortodoksisessa Pyhän Yrjön kirkossa on vanhin säilynyt Luvattua maata esittävä pyhiinvaeltajien mosaiikkikartta 500-luvulta. Kooltaan 25x5 metrin kokoinen kartta on sommiteltu 2 miljoonasta värillisestä kivestä. Kartassa on n. 150 raamatullista paikkaa Jordanvirran molemmin puolin.
 |
| Pyhiinvaeltajien kartta |
Seuraavaksi pysähdymme Nebo-vuorella, jolta Mooses sai nähdä Luvatun maan
ennen kuolemaansa. Vuorella on Mooseksen pyhiinvaelluskeskus ja vastikään restauroitu 500-luvun basilika-kirkko. Vuorelta avautuu huima näkymä Kuolleellemerelle ja Jordanin laaksoon, ja kaukana häämöttävät Jeriko ja Jerusalem.
Nebo-vuorella vierailemme basilikassa ja museossa. Löydämme Paavin lahjan eli puun.
Lounaan jälkeen vierailemme mosaiikkipajassa.
Jatkamme kohti etelää ja laskeudumme ensin Wadi Mujibin kanjonia alas, ylitämme padon ja nousemme kanjonia ylös. Melko huimia maisemia, onneksi bussissa on jarrut.
Karakin ristiretkeläislinnoistukselle ehdimme sisään juuri ennen sen sulkeutumista. Jykevän muurin ympäröimä linnoitus rakennettiin tälle strategisesti tärkeälle paikalle Egyptin ja Syyrian yhdistävän karavaanitien varrelle 1130-luvulla. Kyseenalaista mainetta saanut ristiritari Renaud de Châtillon puolusti sitä jopa 5 000 ristiritarin voimin, mutta Salah ed-Din (Saladin) valtasi sen lopulta vuonna 1188. Linnoitus on hämärä kivilabyrintti, jossa on holvikattoisia tiloja ja loputtoman pitkiä käytäviä.
Jatkamme Aavikkovaltatielle ja Petraan, jossa majoitumme hotelliin. Saapuessamme on jo pimeä, joten hotellin kunto jää arvoitukseksi. Kolme tähteä on kolme tähteä, mutta harvinaisen heikkotasoinen hotelli tämä Petra Edom on.
18.10.2018 lähdemme heti varhaisen aamiaisen jälkeen tutustumaan Petran rauniokaupunkiin. Petra on UNESCON maailmanperintökohde ja yksi nykymaailman seitsemästä ihmeestä. Tämä muinaisten nabatealaisten pääkaupunki sijaitsee vaikeapääsyisessä laaksossa ja niin piilossa ympäröivän vuorialueen suojassa, että se oli unohduksissa lähes vuosituhannen ajan. Sveitsiläissyntyinen ja muslimiksi naamioitunut Johan Ludwig Burckhardt löysi sen 1812. Aiemmin länsimaiset matkailijat eivät saaneet tulla alueelle. Nabatealaiset olivat taitavia insinöörejä, jotka turvasivat vedensaantinsa puolikuivassa autiomaassa rakentamalla patoja, kanavia, putkijärjestelmiä ja vesivarastoja, jopa tekojärviä.
Kaupungista tuli tärkeä huoltopiste idänkaupan seitsemällä tärkeällä karavaanireitillä, joissa kuljetettiin ylellisyystuotteita. Reitit yhdistivät Kiinan, Intian ja eteläisen Arabian Egyptiin, Syyriaan sekä nabatealaisten Gazan sataman kautta Anatoliaan, Kyprokselle, Kreikkaan ja Roomaan. Petran loistokaudella ajanlaskumme taitteessa kaupungin väkiluku saattoi olla jopa 20 000 asukasta. Kristinusko tuli Petraan viimeistään 400-luvun alussa. 500-luvun luonnonkatastrofien ja ruttopandemian sekä 600-luvun suurten väestönsiirtojen ja valloitusten jälkeen (ensin persialaiset ja sitten islam) Petra menetti asemansa ja joutui paitsioon. Myös monet maanjäristykset turmelivat kaupunkia, jolloin se vähitellen autioitui ja vaipui unohduksiin.
Hautausmaan ja kilometrin pituisen solan (Siq) jälkeen tulemme Petran kuuluisimmalle kallioon louhitulle rakennukselle, joka on Al-Khazneh (Aarrekammio). Erilaiset kulkuväylät ja rinteet johdattelevat kävijät tutustumaan kallioihin louhittuihin satoihin hautoihin, kokoontumispaikkojen (triclinium) julkisivuihin, temppeleihin ja kirkkoihin.
Hautausmaalla on myös mm. ajanlaskumme taitteessa rakennettu 3 000-paikkainen roomalainen teatteri ja kuningashautojen joukossa roomalaistyylinen Uurnahauta, joka 400-luvulla muutettiin piispankirkoksi. Antiikin kaupungin keskustassa on ainoa näihin päiviin säilynyt erillinen rakennus, Qasr al-Bint (Faraon tyttären talo) ulkoalttareineen ja vastikään esiin kaivetut Suuri temppeli sekä sen vieressä laaja tekojärvi saarineen ja vastapäätä Siivekkäiden leijonien temppeli. Pohjoisella kukkulalla on 400-luvun lopulla rakennettu uusi piispankirkko mosaiikkeineen. Tämän Neitsyt Marian kirkon kaivauksista löytyivät 1993 Petran hiiltyneet papyrukset.
Vietämme päivän tutustuen Petraan.
Illallalla nautimme yhteisen aidon perheillallisen beduiinikylässä Umm Sayhunissa.
19.10.2018 käymme Aaroninvuorella, arabinkieliseltä nimeltään Jabal Harun. Perinteen mukaan täällä on Mooseksen isoveljen Aaronin hautapaikka. 1300-luvulla vuoren huipulle rakennettiin muistomerkiksi pieni moskeija (Weli). Vuoren ylätasangolle n. 500 metriä korkeammalle on kolmen tunnin patikointimatka Petran keskustan raunioilta. Suurimman osan matkaa ajamme avoautoilla (pick-up), mihin tarvitaan viranomaisten erikoislupa, mutta epätasaista jyrkkää aasipolkuakin riittää vielä sen jälkeen. Tie on kivinen ja kaita.
Suomalaisissa Helsingin yliopiston kaivauksissa vuoren ylätasangolla suuren kallionhalkeaman kupeessa paljastui ajanlaskun taitteessa rakennettu nabatealainen ilmeisesti Al-Uzzan temppeli. Sen tuhouduttua maanjäristyksessä Petran kristityt nabatealaiset rakensivat 400-luvun lopulla paikalle pyhiinvaelluskeskuksen Aaronin kunniaksi. Kaivaukset paljastivat suuren basilika-kirkon, kaste- ja pyhäinjäännöskappelin, parannuskeskuksen, luostarin ja VIP-hotellin. Useiden maanjäristysten jälkeen rakennukset on korjattu ja pystytetty uudelleen.
Retkilounas nautitaan vuoren huipulla. Aasit tuovat lounaan ja runsaasti vettä ylös vuorelle.
Lounaan jälkeen osa meistä kiipeää huipulle, jonne on paljon portaita ja josta on hieno näköala alas luostarikirkolle. Siinä suomalaiset suorittivat kaivauksia.
Jaakko kertoo meille luostarikirkosta ja kaivauksista.
Alastulo on vaikeampaa kuin ylösmeno. Varsinkin kun jalkoja jo hiukan väsyttää.
20.10.2018 aamiaisen jälkeen jätämme taaksemme Wadi Musan ja Petran. Ajamme mutkaisia teitä pitkin vuoren takana sijaitsevaan Beidhaan eli Pikku Petraan. Matkan varrella on kalliorakennelmia, beduiinitaloja ja -telttoja.
Pikku Petrassa oli petralaisten esikaupunki ja huvipuisto. Petran suvuilla oli vuoren solan seiniin koverrettuja, hautarakennuksia ja niiden julkisivuja muistuttavia, kokoontumispaikkoja, eräänlaisia huvimajoja. Niihin kokoonnuttiin viettämään perhetapaamisia tai yhteisön yhteisiä juhlia. Niitä käytettiin varmaan myös ulkopuolelle leiriytyneiden karavaanien huolto- ja huvittelupaikkoina. Niiden yhteydessä on vesisäiliöitä ja osassa seinä- ja kattolaasteja on säilynyt mielenkiintoisia maalauksia. Paikan läheisyydessä on hyvä esimerkki huomattavasti vanhemmasta asuinyhteisöstä aina neoliittiselta kivikaudelta lähtien. Paikka hylättiin 6 000-luvulla eKr, joten siellä ovat säilyneet Jerikon ohella merkit Lähi-idän vanhimmista yhteisöistä. Voimme seurata asukkaiden rakentamisen kehitystä sekä siirtymistä metsästys- ja keräilytaloudesta maanviljelyyn ja maatalouteen.
Kävelemme Pikku Petrassa ja onnistumme löytämään kiipeilypaikkoja ja portaita, joita nousta ja laskeutua.
Tutustumme myös neoliittiseen kivikauden asuinyhteisöön, jossa on jälkiä senaikaisesta elämästä.
Matkalla Akabaan pysähdymme näköalapaikalle, josta kirkkaalla säällä näkisi kauas.
Perilllä Akabassa majoitumme, käymme uimassa hotellin uima-altaassa ja lepäämässä ennen iltaa, jonka aloitamme hotellin kattoterassilla ukkosta odotellen. Illallisen syömme läheisessä Ali Baba -ravintolassa.
21.10.2018 Viimenen päivämme Jordaniassa alkaa aamiaisella, jonka jälkeen teemme kävely- ja ostosretken lähialueelle.
Iltapäivän vietämme uimarannalla, joka sijaitsee Punaisen meren rannalla. Ajamme sinne taksilla. Uimaranta on maksullinen, hinta sisältää pyyhkeet ja rantatuolit.
Palaamme taksilla hotellille lepäämään ja pakkaamaan. Yhteisen illallisen syömme hotellin ravintolassa.
Lähdemme lentokentällä puolen yön aikaan. Lennämme Istanbulin kautta, jossa on jonkin verran vaihtoaikaa. Kotona olemme 22.10.2018 puolen päivän jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti